Älskar vaiko Alskär

Sekä että tietenkin, mutta tällä kertaa keskitytään Alskärin linnakkeeseen. Tuo toinen vaihtoehto päätyi taannoin erään kirjoittamani Alskäristä kertovan artikkelin kuvatekstiin melko omatoimisen taittajan myötä. Taisi olla taittaja hippusen rakastunut:) 

Kuntaliitosten myötä monilla paikkakunnilla on nykyään useita samannimisiä katuja. Ja Paraisten kaupungilla kymmenittäin samannimisiä saaria! Alskärejäkin lienee liuta. Berghamneista, Kalvholmeista ja monista muista puhumattakaan. Ennen kävin Alskärissä, nykyään Korppoon Alskärissä. Manan majoille haipuneiden kuntien nimet kokevat ainakin minun kielenkäytössäni kokonaan uuden tulemisen, jotta pysyn kärryillä missä milloinkin menen. 

Tarvitseekohan tästä sanoa mitään... :)  Kuva on siis Alskäristä, lähin autotie puolestaan on noin...öööh... tunnin venematkan päässä. Kyselin taannoin erään luennon yhteydessä Meripuolustusalueen väeltä miten merkki on mahtanut päätyä linnakkeelle. Vastaukseksi tuli lähinnä muutama vieno hymy. 

Linnakkeen miniatyyrihistoria on seuraava: 

Alskärin linnoittaminen käynnistyi loppukesästä 1940 samanaikaisesti muun muassa Jungfruskärin, Berghamnin ja Isokarin kanssa. Miehistö asui alkuun kangas- ja pahviteltoissa. Linnakkeelle tuotiin sekä rakennuksia että tykkejä pääasiassa Kökarista. Saarelle sijoitettiin kolme kuuden tuuman Canet-tykkiä. Suunnitelmissa oli sijoittaa asemiin kolme, sittemmin kaksi 234/50 B-tykkkiä (evakuoidun Russarön materiaalia) ja asemia alettiinkin muuttaa näille sopiviksi, mutta jatkosota alkoi kesken valmistelujen ja linnakkeelle jäi kuuden tuuman tykit. Melko pian jatkosodan käynnistymisen jälkeen Ahvenanmaata alettiin linnoittaa uudelleen, ja Alskärin tykit siirrettiin takaisin Kökariin. Sittemmin 1950-luvun lopulla linnake sai uudelleen kuuden tuuman tykit, näiden putket tuotiin Utöstä. Linnakkeen rakennuskanta oli pääosin siirrettäviä parakkeja, jotka siis reissasivat tykkien lailla maakuntarajan kahta puolta, ja tänä päivänä niistä muistuttavat vain betoniset kivijalat. 

Paikallinen tippukiviluola. 

Jatkosodan ensimmäinen merisotatoimi tapahtui Alskärin linnakkeen tuntumassa. Itäinen naapurimme hurisutteli koneillaaan pilvien suunnalla ja lähetteli jokusen ammuksen alas vahingoittamatta kuitenkaan Alskärin linnaketta. Muualla tuosta ensimmäisestä aallosta sen sijaan aiheutui vahinkoja. 

Kuntaliitosten ohella on toteutettu myös aselajiliitoksia. Laivasto ja rannikkotykistö liitettiin yhteen 1998. Osasyynä rannikkotykistön alasajolle oli se, että aselaji koettiin haavoittuvaksi kiinteän "sijaintinsa" vuoksi. Nyt myös rannikkotykit pyrkivät uudistumaan ja siirtymään kelluviksi yksiköiksi. Vielä tarvitaan kuitenkin hiukan lisää vettä, jotta tämä yksilö lähtee merelle.

Suomen kaunein tykki-kisan voittaja on löytynyt! Kisaa ei kylläkään ole ollut, mutta jos olisi, niin tämä saattaisi hyvinkin olla se voittaja! Alskärin 152/45 C-tykki, josta yhden hengen raati sanoo seuraavaa: sulavalinjainen, arvokkaasti vanhentunut ja yhä ryhdikäs.

Alskäristä matka jatkui kohti seuraavaa linnaketta. Ja mistä sitten heräsinkään seuraavaa aamuna: 

Maisemat aamukahvia juodessa näyttivät kumman tutuilta :)  Päädyimme yöksi Utön laituriin. 

Syyskun loppupuolella keli olisi voinut olla hippusen huonompikin, mutta Utö näytti jälleen parhaat puolensa! 

Täällä taas!

Blogi päätyi pakkolomalle tällä kertaa remontin seurauksena. Ilman nettiyhteyttä totesin päivittämisen hippusen haastavaksi :) Nyt kone on taas paikallaan, piuhat ojennuksessa ja surffailu jatkukoon! 

Ja remonttikuulumisia: ei kuulu mitään, eli ohi on! Kattoa lukuunottamatta kaikki meni uusiksi, ja nyt työhuoneen seinät kaikuvat vielä autiudesta. Sisustus on minimalistinen, kaikki paperit ovat kadoksissa ja hyllytilaa saisi olla parisataa metriä lisää. Eli kaikki siis mallillaan! 

Linnakekierrokset ovat sen sijaan jatkuneet nettiyhteyden puuttumisesta huolimatta. Niistä lähipäivinä lisää, jos maltan pysyä taasen koneen äärellä :) 

Toiset tasapainottelee työn ja vapaa-ajan välissä, toiset vaikkapa laivan köysissä!

Laatoitusta saaristossa

Otsikko ei nyt viittaa "sellaiseen" laatoitukseen, vaan muistolaattaan. 

Manan majoille siirtyneen Nauvon, nykyisen Paraisten kaupungin alueella sijaitseva Pensarin linnake sai oman muistolaattansa Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistyksen toimesta. Muistolaattahanketta koordinoi Rannikkotykistösäätiö, tarkoituksena on merkitä muistolaatalla entisiä rannikkotykistön toimipaikkoja. Ja saaristossammehan riittää noita e n t i s i ä linnakkeita. Toki ne yhä fyysisesti ovat paikallaan, mutta toiminnoiltaan alasajettuina. Lisää tietoja hankkeen toteutumisesta löytyy tästä.

Pensarissa paljastettiin muistolaatta 10.9.2013. Linnake toimi saarella vuosina 1939-1944. 

Hmmm... kuntaliitosten seurauksena Paraisten rannikkopuolustus alkaa olla aika hyvällä mallilla. Linnakkeita (entisiä pääosin) on melkoisen monta: Berghamn, Jungfruskär, Alskär, Utö, Bokulla, Gyltö, Pensar ja Borstö. 

Pensarin lyhyt historia linnakkeena on suunnilleen seuraava: 

Rannikkotykistö siirtyi Pensariin syksyllä 1939. Saari oli toiminut jo aiemmin maanpuolustuksen eräänlaisena tukikohtana: jo 1920-luvulla alueella harjoitteli merisuojeluskunta, ja se toimi lounaisten merisuojeluskuntien venetukikohtana. Suojeluskuntien toimesta saarelle sijoitettiin kaksi tykkiä (152/45 Clo ja 152/35 MK) vuonna 1936. Pensar tunnetaan suojeluskuntien, lottien ja sotilaspoikien koulutuspaikkana. Syyskuussa 1939 saarelle perustettiin merivalvontakeskus, ja ensimmäiset reserviläisensä linnake sai lokakuussa, lääkintälotta saapui kuukautta myöhemmin.Joulukuussa 1939 linnakkeella käynnistyi Rannikkotykistön koulutuskeskus II:n toimesta alokaskoulutus. Canet'n tykki vaihdettiin 152/35 MK-tykiksi vuodenvaihteessa. Linnakkeen edustalla oli ankkurissa miinaproomuja. Tämä kohotti huomattavasti linnakkeen kynnystä tulenavaukseen huolimatta lukuisista havaituista ylilennoista.  Pensarin tykit siirrettiin jatkosodan alettua ensin Bromarviin ja sieltä edelleen Karjalaan. Linnaketoiminta päättyi vuonna 1944. 

Paikoitellen Pensarin maasto on kuin keijukaismetsä.  Linnoitettu sellainen kylläkin... Ammusvarasto sijaitsee kasarmin yläpuolella olevan tykkiaseman vieressä.

Betonirakenteet ovat yhä sitkeästi paikoillaan. Puuosat puolestaan ovat useista rakenteista jo maatuneet.

Avoimet ovet ovat päivän sana rannikkopuolustuksessa. 

Tykit oli sijoitettu betoniperustalle, mutta sen suurempia rakenteita ei niiden ympärille ole rakennettu. Kummankin tykin asema löytyy yhä helposti maastosta. Kuva ei tee oikeutta sille, kuinka korkealla asema sijaitsee. Voi vain miettiä, mikä urakka on ollut kuljettaa tonnien painoisia tykin osia tiettömän kalliotaipaleen laelle. Jalkapatikkakin sai hippusen hikeä pintaan. 

 Lottien valvontapaikalta maisemat oli huimat! Kuva elokuun alusta jolloin Suomi oli vielä auki. 

Syyskuussa, jolloin Suomi on jo suljettu ja merelliset palvelut ovat taas seuraavasta juhannuksesta eteenpäin tarjolla, merellä näyttää veneilyn osalta useimmiten tältä: 

Tästä ei todellakaan tule remontti- tai sisustusblogia, mutta pieni päivitys tuoltakin saralta: 

Eräs naispuolinen ystäväni sanoi, että maalaus on hänestä tosi mukavaa puuhaa. Olin jo suunnitellut, että maalauksenkin saisi hoitaa palkkaamani remontoija. Tästä innostuneena päätin sittenkin maalata toisen huoneen itse. No... maali on siellä missä pitääkin, mutta: eipä tullut mieleeni, että rajauksessa käyttämäni maalarinteippi on vähän kuin karvanpoistossa käytettävä kuumavaha. Ai miksi? No siksi, että kummankaan ei kannata antaa kuivua käytettävälle pinnalle. Jos ette tiedä miten sitten käy, sopii kokeilla. Ja työhuoneen maalaa ensi viikolla remonttisetä. Alusta loppuun - teipillä tai ilman.  

Aurinkoista loppuviikkoa! 

Lisälusmuilua

Onpas täällä blogissa ollut päivitykset taas kortilla...


Niin kutsuttujen "oikeiden töiden" teko on vienyt aikaa kivalta harrastukselta. Onneksi oikeatkin työt ovat kivoja!

 Kuuden tuuman (152/50) museoitu tykki Örön linnakkeella. 

Krokön 152/45 -C, ja allekirjoittanut oli huonolla linssillä liikkeellä... Pitänee kirjoittaa joulupukille laajakulmalinssi. Ja muistaa välillä kait olla vähän kilttikin :(  Mutta tuolta tykkiaseman sisällä pääpiirteissään siis näyttää. Rautaa, rasvaa ja usein myös ruostetta. Ja tietenkin betonia!



Hippusen aikavarkaaksi muodostui kyllä tämä työhuoneen remonttikin. Vuorossa on tapettien irrotus (isälle terveisiä: homma hanskassa!). Perinteisesti tapetit kait kuuluu irrottaa hitaasti riipimällä ja seinää urille kynsien. No, olin nyt vähän rivirikkuri, ja hankin pullollisen taikalinimenttiä. Ja - simsalabim - tapetit melkein tippuvat itsestään alas! Tämä alkaa olla jo liian helppoa! Onkohan samalta valmistajalta toista linimenttipurkkia, jota seinälle suihkimalla tapetit kiinnittyisi yhtä helposti...

Mutta paluu linnakkeille:
Tällä hetkellä kierrän siis kaikki täkäläiset linnakkeet ja inventoin niillä sijaitsevat museoidut tykkiasemat sekä tykit. Tavoitteena olisi löytää ratkaisuja, joiden avulla sekä tuotaisiin esiin sota- ja linnakehistoriaa että mahdollistettaisiin tykkien ja tykkiasemien säilyminen myös tulevaisuudessa. Ei ihan helpoin homma, mutta ehdottomasti tutkimisen arvoinen!

Inventoinnin myötä kukin tykkiasema käydään systemaattisesti läpi ja dokumentoidaan niiden nykytila. Hassu juttu, mutta rauta ja (suolainen) vesi eivät  ole se paras makupari! Siitä syntyy... hmmm.. värimuunnoksia nyt ainakin!

Betoni ja vesi sen sijaan aikaansaa tämännäköistä jälkeä.  

Tykkiasemia on eri kokoisia. Osa on avoasemia, osassa on maan alla pieniä suojatiloja, ja osassa taasen saa talsia pitkään ja syvällä.  Tässä mennään jo valoa kohti. 

Täälläkin mennään valoa kohti, mutta vielä syvällä maan uumenissa. 

 Maan alla värimaailma voi yllättää :) 

Viime viikolla Örössä vastaan kiemurteli pieni ja pippurinen tyyppi. Tämä rantsu oli oikeasti tosi pieni ja tosi söpö. Oli varmaankin jättänyt vasta juuri tutin pois ja opetteli tunkemaan kieltään ilmoille, sen verran ahkeraan sihisi! Samaisella keikalla sain salamatkustajaksi niin sinnikkään punkin, että sen irrottamiseen tarvittiin jo naapuriapua :) 



Jokusen linnakkeen olen jo kiertänytkin, tällä viikolla vuorossa on taasen pari kappaletta. Ihanaa, että saan matkaevääksi vielä mukavan lämmintä ilmaa!