Vuosikatsaus

Verkkokauppa aukeni alkukesällä ja kummasti blogi sen jälkeen hiljeni:) Syynä ei nyt ole nettisurffailun tasapainon ylläpito, vaan ihan puhdas laiskuus. Ja ehkä hippusen työkiireet. Ja tekemättömien töiden siirto seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle. Ja olihan siinä hellekausikin välissä. Ja jokunen reissu. Mutta nyt taas täällä! Eli ainakin kerran vuodessa lupaan kirjoittaa blogia! Ei tule sitten luvattua liikoja! 

Yksi pitkään toiveissani ollut käyntikohde on ollut Pyöreä torni (Viipurissa). Olen kuullut ja lukenut siitä niin paljon, että pakkohan sinne oli päästä käymään! Yhden hengen pumppuorkesteri ja mättöruoka ei nyt ihan ollut sitä mitä kaiken kuuleman perusteella toivoin siellä olevan, mutta olihan se kokemus! 

Tähän torniin en päässyt kun se oli suljettu harjateräksellä hitsaamalla. Ilkivallan takia. Torni on toinen Rajamäellä Altian tehtaan lähettyvillä olevista sodanaikaisista ilmatorjuntatykkien torneista. Tämä (kuten hänen kaksoisveljensä lähellä samassa lepikossa) on aika massiivisen oloinen. Te ketkä tunnette aihetta paremmin: onko  tämä yleinen malli vaiko ihan erikoisjyhkeä? Minulle ei nämä maavoimien saatika ilmatorjunna jutut ole niin tuttuja. Torniin ei siis päässyt, mutta tehtaan museoon (Rajamäen tehdasmuseo) onneksi pääsi:) Ja siellä odotti hämmästyttävä ylläri: 40 mm Nordenfelt Bofors-it-tykki joka oli siirretty Rajamäelle museointia varten 1990-luvulla Kuuskajaskarista (!!!!) Ällistys oli aika lievä sana, sillä työn alla täällä suunnalla on juuri kirja Jaskarista, ja mietin juuri viikko-pari sitten kuinka hienoa olisi jos saisi kaivettua selville missä kaikkialla Jaskarista pois siirretyt tykit nykyään ovat! Okei, ällistystä tietenkin on periaatteessa myös se, että tehdasmuseossa on it-tykki. Mutta syy on hyvin simppeli: noissa kahdessa it-tornissa oli juurikin 40 mm Nordenfelt Bofors-tykit.

Jotenkin näistä tulee aina mieleen grillaaminen... ja lasillinen-pari hyvää viiniä oheen.  

Tämä ranta on aika monelle blogin lukijallekin tuttu :) 

(niille jotka eivät reissaa saaristossa: Nauvon Pärnäinen. Vasemmalla Utöhön liikennöivä yhteysalus Eivor)

Jonkin verran (PALJON) olen kesän aikana ollut reissussa työn merkeissä. Mutta merellä ihan liian vähän. Onneksi merellistä kautta on vielä jäljellä, kahta päivää vaille viisi kuukautta tänä vuonna :) Ensi vuonna taas tutut 12 kuukautta. 

Yllä oleva kuva on otettu Katanpään merivalvontatornista. Kun oikein tihrustelee, niin linssissä olleiden roskien ohella siinä voi hahmottaa Isokarin majakan ja luotsiaseman. 

Mukavia elokuisia hetkiä, maalle ja merelle!

Seesam aukene - ja se aukeni

Alkuvuodesta suunnittelin vaihtoehtoisesti Merimaanikon kehittämistä tai hakeutumista ihan oikeisiin, kunniallisiin ja palkallisiin töihin. Kuten niin usein elämässäni, tunteet sivuttivat jälleen sen piskuisen järjen äänen joka huhuili (njaa, oikeastaan karjui täyttä huutoa) niiden oikeiden töiden perään.

Viime viikkoina Merimaanikon kehittäminen lopultakin eteni konkretian tasolle. Sain kaipaamani logon, Katanpää-kirja putkahti painosta ja tänään *rumpujen pärinää* avautui Merimaanikon verkkokauppa :) 

Hyllyillä on vielä roimasti tilaa, ja myynnissä on nyt lähinnä Katanpää-kirja. Mutta lisää on pikapuolin tulossa!! Kokoan verkkokauppaan rannikkotykistö- ja merihistoria-aiheista kirjallisuutta, niin isoilta kuin pieniltäkin kustantajilta. Luvassa lienee myös jokusia herkkupaloja, joita ei löydy kuin Merimaanikon kaupasta. 

Tervetuloa siis asioimaan Merimaanikon kauppaan, ja muistahan kurkkia viikoittain mitä uutta hyllyille saapuu! 

Kauppaan pääset tästä! 

Viikko(jen)katsaus

Leipätyö on taasen onnellisesti pitänyt minut kiireisenä, mutta nyt hellepäivän kunniaksi vuorossa oli päivittelyä suunnassa jos toisessakin. Päivitin kotisivuni (www.merimaanikko.fi) ja huomasin, että jos klikkaa ikonia jossa lukee nollaa, niin se toimii.... Nollasi sitten kaiken eikä vain sitä viimeisintä muutosta... Onneksi olin ajatellutkin (jälkiviisaana kai) joskus vähän muuttaa sivupohjaa. 

Kirjarintamalla nyt painossa olevan Katanpään ohella luovutin erään toisen käsikirjoituksen jokunen viikko sitten, ja yksi kirja pitäisi vielä saada kansien väliin syyskuuhun mennessä. Joten vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa. 

Tämä tupsahtaa markkinoille 7.6.

Alkuvuodesta pidin itsekseni jokusen suunnittelupalaverin. Mitä haluan Merimaanikolta, mikä on ydintoimintaa, mille olisi kysyntää jne. Tämä yrittäjyys (kuten kaikkien elämä) on myös kannattavuuslaskentaa. Ei riitä, että työ on motivoivaa, sitä on rittävästi ja sen osaa toteuttaa. Sillä pitää myös kyetä elämään. Tätä pyrin toteuttamaan nyt olemalla reipas ja tekemään jatkossakin pitkää päivää. Ydintoimintaan määrittelin kirjat ja kirjoittamisen. Tästä kerron viikon-kahden kuluessa hieman lisää.

Olen reipas muun muassa näissä maisemissa! 

Jotten ole kuitenkaan ylireipas, pitää aina olla aikaa tarkkailla vähän ympäristöäkin. 

Päätin myös keväällä keskittyä joka päivä huolehtimaan entistä paremmin itsestäni. Tajusin kait, että jopa minä vanhenen pikkuhiljaa. Niinpä päiviini ovat löytäneet taasen tiensä (satunnaiset) aamulenkit, kuntosali ja terveellisempi ruokavalio (joskaan en ihan hunningolla ennenkään ollut). Yrittäjän tärkein voimavara on yrittäjä itse. Ja vaikka en tietenkään ole korvaamaton, niin aika lähellä sitä kyllä :). Arvostan suunnattomasti työnantajia, jotka mahdollistavat työntekijöilleen työpäivän aikana toteutettavan liikunnan ja harrastamisen. Nuo työnantajat ovat oivaltaneet sen tärkeimmän voimavaransa.  

Lisäsin liikuntaa työpäiviin vaihtamalla autoilun fillarointiin. Hippusen käytin konevoimaakin, eli reissasin Förillä Turusta Åboon:) 

Olen hieman kateellinen niille, jotka saavat sairaslomaltaan palkkaa. Tässä onneksi yrittäjäkin voi ennakoida ja kiertää tuskallisesti kaikki vakuutusyhtiöt läpi, vertailla, pohdiskella, kysellä, tehdä kompromisseja ja lopulta vaihtaa mielestään parhaaseen yhtiöön. Nimimerkillä tämä tuli juuri tehtyä. Seuraavan kerran kun päätän kilpailuttaa vakuutukset, toteutan sen paneelikeskusteluna. Pöydän toiselle puolelle istutan vakuutusyhtiöiden edustajat, ja itse istun ja tenttaan toispualpöytää. 

Mutta ihan varmuudeksi vielä: yrittäjyys on minulle ihan loistojuttu! Oikeasti! Olen hullu tekemään töitä, ja nyt voin tarvittaessa syyttää siitä vain itseäni :) 

Kokouspaikkana Suomen Joutsen on ihan ehdoton suosikki!!

Jos sitä vapaa-aikaa onkin vähän, niin onneksi sitä sentään on! Tänään on tämän yrittäjän vapaailta, ja se kuluu ystävien seurassa grillaten ja lämmöstä nauttien! Huomisen voi taas pyhittää työnteolle! 

 Ja mahtui sitä vapaa-aikaa viikollekin! Kirja päätyi painoon ja minä suuntasin piknikille Ruissalon kärkeen!  Hyvät eväät, ihana seura, upea maisema ja meri! Pöllömminkin voisi illan viettää! 

Lossailua

Kesäkausi tuli korkattua eilen. Sisäpalvelus päättyi (=yksi pitkään prosessoitu kässäri päätyi tilaajalle), ja nyt on aikaa poistua neljän seinän sisältä! Käsikirjoituksen luovuttamista piti toki juhlia, ja niinpä tiistai-ilta sujui ensin Forum Marinumissa uuden näyttelyn avajaisissa (suosittelen: klik-klik) ja kotiin palattuani juhlistin iltaa vielä -sulattamalla pakastimen... 

Seuraava kässäri pitäisi luovuttaa ensi viikolla... Kirjoja ei siis tehdä i h a n näin rivakasti, yleensä prosessi kestää vuoden molemmin puolin, vähän yli tai ali. Nyt kyseessä on jo kertaalleen julkaistun ja loppuunmyydyn kirjan (Katanpää -linnakkeesta vankilaksi) uusi painos. Päivittelen sitä hieman (puuhastelin tätä jo noin vuosi sitten, mutta urakka jäi tuolloin aika vaiheeseen), ja se sujuu toivottavasti tässä ajassa. Parin päivän kokemuksella veikkaukseni on vahva ehkä. Salainen ase tässä urakassa on rautahermoinen taittaja :) Kesäkuun alkuun pitäisi olla valmista ja painettuna. Vähän kyllä jänskättää ehtiikö...

Mutta se kesäkausi! Siihen riitti Saaristotie päästä päähän! Auton ilmastointi oli käännetty hippusen yli 20 plussa-asteeseen, luonto vihersi ja keli oli mitä aurinkoisin. Jos muisti pysytellä auton sisällä, tuntui oikeasti kesältä! Oma kesäni on pitkälti liikkumista Saaristotietä, Kustavintietä tai Kasnäsin tietä milloin minnekin laiturin nokkaan, joten kausi on näinollen korkattu. Pöllömminkin päivän olisi voinut viettää, nyt jatketaan taas jokunen päivä tiiviillä sisäpalveluksella.  

*huokaus* Tämä on yksi maailman lumoavimmista elementeistä.  

 Purkkareita oli liikkeellä jo niin paljon, että niistä saattoi puhua monikossa. 

Tässä puolet päivän havainnoista.

 Naapurilautta. 

Vastaantulija. Ja minä päädyin siis piskuiselle Odilille. Kolme lauttaa arkipäivänä oli vähän hämmästys. 

 Tykinhoitaja (putken päällä) oli kovin välinpitämättömän tuntuinen.

 Melkein valkoinen. 

Olen haaveillut 20 vuoden ajan, että tämä kukkula pitää vielä joskus nähdä ylhäältä.  

Siedätyshoitoa

Hiiulihei! 

Ihan pian alkaa kesäkausi! Keväthän alkoi jo marraskuussa, mitä nyt pieni lumisade pariin otteeseen tuli tuohon väliin. Kevätkauteni meni pääosin kokonaan sisäpalveluksessa kirjoittaessa, mutta josko sen vastapainoksi voisi nyt kesällä olla enemmän hiukan vapaallakin! Ainakin päivän per viikko :) 

 Pian pääsee merelle!!

Ikuisuusprojekti työkoneen siivoamiseksi jatkuu, ja sen kunniaksi blogin kuvat ovat viime ja edellisen vuoden räpsyjä. Uuden sadon kuvia alkaa tulla taas ensi viikolla, kun pääsen tutustumaan muutamaan mielenkiintoiseen tuoreeseen paikkaan (satavuotias kohde on monilla mittapuilla aika tuore tapaus, kai... )! 

Rappiotilassa olevia rakennuksia on saaristossa (ja toki kuivalla maallakin) paljon. 

Sisäpalveluskauden päättäminen pitää tehdä varovaisesti. Tällä kertaa kokeilen josko sopiva keino olisi vaikkapa taloyhtiön pihatalkoot, siellä happihoitoa tulee yllin kyllin! Ja jos talkoiden seurauksena on seuraavana aamuna hieman hutera olo, on se (varmaankin) merkki siitä, että talvella/keväällä ei ole oltu riittävästi ulkona. 

Ai niin, tuli mieleeni... saavatkohan linnut ikinä auringonpistosta...? 

Puolivalmisteita

Mitä todennäköisimmin työpaikallani alkaa piakkoin tiukahkot neuvottelut. Aiheena työpaikkaruokailun järjestäminen. 

Aikomuksenani oli tehdä salaatti ja grillata siihen yksi tipu. No, olin jo viikonloppuna valmistellut keväthuoltoja niin grillille kuin polkupyörällekin. Auto sentään on jo viritetty kesäkuntoon. 

Salaattia tehdessäni nostin tipun huoneenlämpöön odottelemaan grilliin pääsyä, ja tepsuttelin takapihalle laittamaan grilliä päälle. Ja kappas, se keväthuolto olikin jäänyt puolitiehen. Eli rasvapoltto oli tekemättä ja silavapötikkä odotteli levittämistä parilan vieressä. Ei kun levittelemään ja polttelemaan. Polttelun lomassa suuntasin keittiöön hakemaan tipua, ja ylläri-ylläri: kaasu loppui grillistä!! Kääk, sanon minä!! Minulla, kaikkeen-pitää-varautua-ennakolta-tyypiltä, ei ole IKINÄ loppunut kaasu grillistä. Aina on pari pulloa jemmassa (käytän siis niitä pikkupulloja). 

Puolivalmis grilli. 

Hätähän ei ole tämän näköinen. Hyppy fillarin selkään ja lähikauppaan hakemaan kaasua. Jos siis joku olisi tehnyt sen fillarihuollon viikonloppuna loppuun asti... Autolla en viitsinyt lähteä yhden kaasupullon takia. Onneksi on sähköuuni, jossa tipu sitten kypsähti. Keittiöhenkilökunta oli jo tosi kypsä tässä vaiheessa. 

Mitä tästä opin: puolivalmiste ei toimi sellaisenaan sen paremmin keväthuollossa kuin lautasellakaan. Asiat pitää hoitaa loppuun asti :) 

Kypsyihän se uunissakin jonkinmoiseksi. 

Tässä kotitoimistossa on kyllä puolensa. Ja valitettavasti myös ne toiset puolensa. 

Ja mitä tulee työpaikkaruokailun kehittämiseen: neuvottelut ovat umpikujassa jo ennen kuin ovat alkaneetkaan. 

Hups

Seuraan jokusta blogia ihan päivittäin. Sitten käykin niin, että niitä ei päivitetä pitkään aikaan. Ja sekös ottaa pattiin! Mistä huomasinkin että.... hups! 

No joo, syitä löytyy sata ja yksi. Olkoon yhtenä vaikkapa työkiireet. Olen kirjoittanut yhtä käsikirjoitusta aamuista öihin ja lopultakin alan olla voiton puolella! Vielä pieni loppurutistus ja sitten voinkin .... hmmm... alkaa kirjoittaa seuraavaa! Ja keskittyä taas enemmän yritykseni hoivaamiseen. Nyt on Merimaanikko ollut vähän hunningolla. Mutta ajatuksissa :) 

Pieniä taukoja on mahtunut tähänkin rupeamaan. Lähinnä lounastaukoja... Onneksi on ihania ystäviä, ja merellisiä ruokapaikkoja. Pienenä piilomainontana: Naantalin Merisali on taasen auki!! Nautin perjantaina lounaan ihanan lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa. Viime tapamisesta oli päässyt vierähtämään tovi (hetkinen, kaivan taskulaskimen...), eli 28 vuotta... Jälleen hups! Mutta tuntui kyllä että oltiin nähty ihan hiljakkoin! Äkkiä ne vuodet näköjään kuluvat ! Ja jatkossa pidetään huolta että nähdään useammin! 

Oikeasti  minun piti tehdä postaus yhdestä linnakkeesta, mutta (kolmas hups...) en löytänyt kaikkia haluamiani kuvia!!! Josko sitten seuraavalla kerralla. 

Kelpaa se Naantalikin kuvauskohteeksi. 

 Ruuhkaa oli lähinnä laiturilla.

Lähinnä siis yhdellä laiturilla toistaiseksi... 

Lupsakkaa alkavaa viikkoa, muistakaa pitää yhteyttä ystäviin :) 

Huolenpitoa ja rapsutusta

Inventoimme taannoin Saaristomeren linnakkeiden "hylätyt" tykit, eli ne, jotka on poistettu käytöstä ja valtaosin myös de-aktivoitu. 

Tykit ja tykkiasemat edustavat elettyä elämää, elämänmuotoa, kulttuuri-, sota ja asehistoriaa, maanpuolustusta, maisemaa ja paljoa muuta. Osa tykkiasemista on suojelukohteita. Ja suuri osa kaipaa nyt ja tulevaisuudessa hellää huolenpitoa ja rapsutusta. Siis tykit ja asemat :) 

Aiheen tiimoilta on maaliskuun lopulla luvassa seminaari täällä Turussa. Sen ohjelma ja ilmoittautumistiedot löytyvät tämän postauksen lopusta. Tervetuloa kaikki asiasta kiinnostuneet! 

Olemme rakentamassa toimintamallia, jolla saisimme tykkiasemat niiden arvolle kuuluvaan kuntoon. Osa asemista on hyvässä kunnossa, mutta jokunen taas - voi voi. Sodat ne kyllä kestivät, mutta jatkuva ilkivalta ja paikoin myös hylätyksi tuleminen on ottanut koville. Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, vaan nyt on tuhannen taalan paikka saada asemia kuntoon ja päästä itse mukaan merelliseen toimijajoukkoon. 

152/50-T Örössä. 

152/45-C Krokössä. Kaipaa harjaa ja vähän muutakin. Tänne on jatkuvasti yritetty päästä sisään ja luukut ovat melko vääntyneitä. 

"Maanpuolustushenkinen kesämökki" eli 152/50-T Jungfruskärissä. Päivä paistaa katosta ja seinästä sisään, ja ihanaiset kävijät ovat käyttäneet asemaa käymälänä. 

Ja se mainitsemani seminaari (huomioittehan ennakkoilmoittautumisen!): 

SAARISTOMEREN TYKKIASEMIEN TULEVAISUUS

Vähä-Heikkilän Jarkka-salissa la 29.3.2014, Rykmentintie 15, 20810 Turku

Seminaari toteutetaan Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistyksen ja Arkipelagia-seuran yhteistyönä. Seminaarissa esitellään Saaristomerellä ja Selkämerellä sijaitsevat 6” tykkipatterit ja pohditaan mahdollisuuksia niiden kunnostamiseen ja saattamiseen sellaiseen kuntoon, että ne ovat turvallisia, siistejä ja ympäristöön sopivia. Samalla pohditaan, miten hyödynnetään näiden asehistoriallisten helmien käyttöarvo matkailun kehittämisessä. Oma haaste on taata tämän työn jatkuvuus. Tykkiasemat edustavat ase- ja sotahistoriaa, alasajettua elämänmuotoa ja aselajia sekä nykyistä saaristoamme.

Toivomme, että tämä haaste kokoaa asiasta kiinnostuneet seminaariimme.

Sitova ilmoittautuminen sähköpostitse arkipelagia@gmail.com tai 040-588 4231(Johanna Pakola) 23.3. mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerrothan mahdolliset ruoka-aineallergiat. Osallistumismaksu on 10 euroa, joka maksetaan paikan päällä ilmoittautumisen yhteydessä käteisellä (varaathan tasarahan). Osallistumismaksu kattaa seminaarin, aamukahvin ja lounaan.

Seminaarin ohjelma:

8.30-9.00           Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.00-9.10           Seminaarin avaus                                                                                

    -Aamupäivän puheenjohtaja Johanna Pakola, Turrtr py

                          -Salla-Maria Alanen, Arkipelagia-seura

                          -Saariston käyttäjän näkemys, lääkintöneuvos ja luontokuvaaja Sakari Alhopuro

9.10.-9.25         6” tykin yleisesittely                                               kapteeni evp Tauno Setälä, Selkämeren                                                                                                       rt-kilta ry

9.25-10.15        Saaristomeren tykkiasemat                                    Johanna Pakola Turrtr py

10.15-10.30      Metsähallituksen puheenvuoro                               Metsähallitus

10.30-10.45      Merivoimien puheenvuoro                                     Merivoimat

10.45-10.55      Tykkien hoito, Kuuskajaskarin malli                      Tauno Setälä, Selkämeren rtkilta ry

10.55-11.05      Alskärin tykkien kunnostus ja hoito                        Pekka Mattila, Forum Marinum

11.05-11.15      Örön 12-tuumaisten kunnostushanke                     Pentti Sillanpää, Arma Aboa

11.15-12.15      Lounas Sotilaskodissa

12.15-12.40      Mpk:n meripuolustuspiiri –

    merellinen toimija                                                   Tapio Hirvonen, Meripuolustuspiiri

12.40-13.00      Ohjausmalli toiminnan kehittämiseksi                       komentaja evp Sakari Kinnarinen

13.00-14.00      Otetaanko haaste vastaan?

                         Keskustelua ja ajatuksia                                       Puheenjohtajat

14.00                  Seminaari päättyy                                                                                                                                                                      

Pitkä ikävä

Örössä, kuten varmaan kaikilla linnakesaarilla, on ollut käytössä monia hauskoja paikannimiä. Kuulisin niistä mielelläni lisää, niin Örön kuin muidenkin linnakkeiden osalta. Selityksen kera mielellään, ja kun nyt pyytelemään innostuin, niin luksusta olisi kuvailu missä kohtaa saarta mikin kohde on ollut. 

Suuri osa nimistä liittyy kohteissa tapahtuvaan toimintaan, tai siellä sijaitsevaan rakennukseen tai rakennelmaan. Esimerkkeinä ovat vaikkapa kuuden tuuman kasarmi, santarmin talo, eteläkärki tai rivitalonlahti. Toiminnallinen tai ei, on Örössä myös Krapulakallio. Kait sekin on toiminnallinen, ...ainakin subjektiivisesti paikan tuntemattomaksi jääneen nimeäjän mukaan tarkasteltuna. 

Aina kaikesta nimistöstä ei ole täyttä varmuutta. Yksi, tai oikeammin kaksi nimeä ovat kertojasta riippuen hieman eri paikoissa. Eli Örötä halkovien mukulakivettyjen tykkiteiden tietyt pätkät ovat Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä. Mistä ne alkavat ja minne päättyvät, olisi kiinnostavaa kuulla. Niiden määritteet kun ovat hieman veteen piirrettyjä viivoja. Ja kuulisin myös näillekin vielä selityksiä, eli miksi ne ovat juuri tuon nimisiä! Jonkinmoinen käsitys nimien taustoista on olemassa, mutta tästä(kin) olisi kiva kuulla lisää! 

Tässä siis Pitkä ikävä, ainakin yhden version mukaan. 

Ja miksi se sitten on Pitkä ikävä...no kun se vain jatkuu! Tämä on samaa tykkitietä reilun kilometrin päässä edellisestä kuvasta.

Örön tieverkostoon ja saareen laajemminkin pääsee tutustumaan tulevana kesänä useilla opastetuilla matkoilla  (klikkaa tästä). Alue on siis yhä sotilasaluetta. Vuonna 2015 linnake vaihtaa isäntää, ja keväällä 2015 Örö vapautuu siviileille. Tiedän, tämä on vanhan toistoa, mutta jottei tästä nyt tule väärää mielikuvaa ja joku innostu jo ryntäämään omatoimisesti paikan päälle :) 

Kesä mielessä

Varustauduin syksyllä (varmaan monen muun lailla) tulevaan talveen hankkimalla läjäpäin kaikkea lämpöistä retkeilykampetta (paitsi en sitä talvimakuupussia...). Ajattelin, että tulevilla saaristoreissuilla on takuulla kylmää, ja että tänä talvena en sitten palele! No eipä ole päässyt pakkanen viime aikoina kovasti täällä Etelä-Suomessa ahdistelemaan.  

Luotan vielä tuohon maaliskuuhun, josko se toisi pakkasta ja lunta. Lähinnä siis päästäkseni testaamaan lämpöiset hankintani, ja jotta valetalven katoamisen voisi konkreettisesti todeta kinoksiin ilmestyvistä pälvipaikoista! Jos koko kevät on tällaista +/- 0-asteista, niin mistä sitten oikeasti edes tietää, että kevät on alkanut? 

Toivoin saavani otettua paljon talvisia linnakekuvia, mutta vähiin ovat toistaiseksi jääneet. Joten tyydytään taasen arkistojen kätköistä löytyviin kesäisempiin kuviin. Jälleen ollaan suosikkisaarellani Örössä. Ensi kesänä sinne pääsee jälleen opastetuilla matkoilla, muttei omatoimisesti. Saari on yhä sotilasaluetta. Vuosi 2015 tuo sitten tähänkin muutoksen, eli Örö vapautuu ja se liitetään osaksi Saaristomeren Kansallispuistoa. Päivittelen asiaa täällä enemmänkin, kunhan Metsähallituksen suunnitelmat konkretisoituvat ja alueen tulevasta käytöstä tulee virallisia tiedotteita. Linnakematkailuahan voi ensi kesänä (Örön ohjattujen reissujen ohella) harrastaa täällä lännessä vaikkapa Isokarissa, Katanpäässä, Jungfruskärissä tai Utössä! 

 Linnakesaaret eivät ole aina pelkkää betonia. 

Örö-kirjani nimi oli Laidunmaasta linnakkeksi. Jokin aika sitten siitä visioitiin jo jatko-osaa nimellä Linnakkeesta laidunmaaksi. Hyvällä alulla ainakin tuo muutos jo on :) 

Ja löytyi se talvikuvakin, tämä on parin vuoden takaa. Kuvassa on Örön kuuden tuuman kasarmi ja patterin päällikön asunto. Kuuden tuuman kasarmi oli Örön alkuaikoina se ainut majoitus käytössäoleva kassu. Viime vuosikymmeninä sen käyttö on hiipunut, ja iloiset varusmiesvesselit ovat saaneet majapaikan kahdentoista tuuman kasarmilta. 

Ulkona syömässä

Perjantain (siis eilisen) kunniaksi minut vietiin ulos syömään. Slurps! 

Matka kulki halki Kurjenrahkan kansallispuiston. Viehkeä puisto. Jos siis liikkuisi päivänvalossa. Illalla maisemat jäi arvailuksi. Uskoisin, että kansallispuistoissa on hieno luonto :)  Käytössä matkalla toki oli otsalamppu, joka kuvanottoajan oli sammutettuna. Tässä maisemia: 

Ruokapaikkamme oli ihan huima! Laavu keskellä varsinais-suomalaista metsää! 

Avokeittiö on päivän sana! Näin oli myös meidän kohteessamme. 

Pääsin taas harjoittelemaan kameran käyttöä. 

Ruokapaikka oli myös siitä mahtava, että sinne voi jäädä yöksi. Näin mekin teimme. Moneenko suomalaiseen ravintolaan saa jäädä yöpymään? Lähinnä niihin, joissa onnistut sammumaan ilman ettei henkilökunta löydä sinua ennen aamua. 

Odottelin itse asiassa koko yön, jotta olisin kuullut edes suden ulvontaa, mutta turha toivo. Muutoinkin eläinmaailma oli aika poissaolevaa. Ainut sarvipää ilmestyi illan kuluessa nuotioon! 

Aamun tullen alkanut räntäsadekaan ei lannistanut tunnelmaa. Pukeutumiskysymys. Ja asennekin kait auttaa. Aamulla olisi voinut ottaa päivänvalokuvia puistosta, mutta hei, kaikki ovat nähneet räntäsateen! 

 Pienimuotoiset varustesulkeiset taitaa olla kyllä täällä edessä. Ensi kerralla (talviaikaan) otan ainakin extrasukat ja talvimakuupussin mukaan, vaikken nyt varsinaisesti palellut tälläkään reissulla. 

Missä ihmeen vaiheessa olen unohtanut kuinka mahtavia kansallispuistoja meillä onkaan! Tämä reissu pitää ottaa pian uusiksi! 

Kiirettä pukkaa (taas)

Tämä viikko on ollut aika härdelliä, ja tahti senkun jatkuu. Se seuraava dead-line humahtaa todelliseksi viikon kuluttua, joten nyt on loppusuoran aika. Ja pakko nipistää aikaa joka puolelta, muun muassa täällä netissä roikkumiselta (ja missäpä taasen juuri nyt olenkaan...). 

Jos joku suunnittelee linnakereissuja ensi kesäksi, niin tämä (klik-klik nettisivuille) olisi yksi varteenotettava kohde, myös niille joilla ei ole omaa venettä! Reissua pukkaa runsaasti, ja nyt saarella voi yöpyäkin! Eli suunnaksi Kustavin Katanpää! 

Kasarmialueen idylliä 1920-luvulta. Kuvan keskellä oleva kouru on se paljon puhuttu vesikouru vesitornista upseerien saunalle. Muualle vesi tietenkin kannettiin. Oikean reunan rakennus paloi helatorstaina 1955. Vasemman reunan rakennus puolestaan on ollut tuosta tulipalosta lähtien ruokalana ja nyttemmin kahvilana. Uusi kahvila tulee ensi kesäksi satamaan. Terassin kera!  

 Tämä on malliesimerkki loistavasti toteutetusta työturvallisuudesta. Kuva on linnakkeella 1930-luvulla toimineelta Lypertön varavankilan kivilouhokselta.  

Ja kuuluuhan joka linnake-esittelyyn vähintään yksi tykki! Tässä kuuden tuuman Canet isolla patterilla. 

Katanpää on saanut siis uudet yrittäjät, ja linnakesaari on uudessa nosteessa. Onneksi kesä on jo tuloillaan (hetken päästä), joten pian päästään katsomaan  mitä kaikkea uutta saarella tulevana purjehduskautena onkaan! 

Yksi uutuus Katanpäätä koskien tulee olemaan hieman edeltäjäänsä kevyempi historiikki loppuunmyydyn Katanpää-kirjan tilalle. Ja se taasen tietää toteutuakseen tänne suuntaan pikapuolin taasen yhtä dead-linea :) 

Tallella ollaan

Huhuu, täällä ollaan! Nyt ei vain ole ollut aikaa kirjoitella blogia, pahoittelen. 

Yksi deadline lähenee kohisten, ja se on suoraan verrannollinen vähenevään vapaa-aikaan. Asioitahan ei siis voi tehdä ennalta ikäänkuin varastoon :) Ja toki tämän käsikirjoituksen luovuttamisen jälkeen vuoroaan odottelevat jo seuraavat urakat, mutta tahti hiukan helpottaa. Sälekaihtimet liimasin jo jokin aika sitten ikkunan alareunaan kiinni off-asentoon, jotteivat ihanaiset talvisäät houkuta nyt liikaa paheen polulle kameran kera. 

Tilanne kieltämättä hieman potuttaa. Eikä vähiten siksi, että nyt  objektiivin toiselle puolelle olisi ollut tarjolla sekä kuutamoa etä huimia jääkukkia. Mutta valitsin sitten viime tippaan jätetyn käsikirjoituksen... 

Toinen syy blogihiljaisuudelle on ollut kuvien puute. Tuoreiden sellaisten siis. Vanhoja olisi kone pullollaan, mutta kun en ole ennättänyt kaivella niitäkään. Tilanne helpottuu taas pian! Yksi kuva tupsahti sentään esille. Aasinsilta tämän ja linnakkeiden väliltä vaatii nyt niin paljon mielikuvitusta, että äkkiseltään en kehittele tähän minkäänmoista siltaa. Mennään siis (tälläkin kertaa) alta riman. 

Vettä tässäkin kuvassa on, mutta kyseessä on makea vesi eräässä pikkuisessa joessa. Ja jos oikein tihrustaa, niin jäälautalla lumen päällä on kaksi tummempaa pistettä. Yksi tipu käväisi tässä tarpeillaan. Eikös tämä jos mikä ole vesivetoinen vessa? 

Pakkohan tähän oli kaivaa vielä tuo tipukin, eli tässä alla kuusamolainen koskikara. Hullu otus suoraan sanottuna, hyppii intoa piukeenaan jäisessä koskessa ja polskuttelee kuten meikäläiset uimahallin lämpimässä vedessä. Mutta on se sentään aika söpö :) 

Kohta se tulee!

Hupsista! Meinasi tulla jo pidempikin kirjoitustauko. Tälle osastolle siis, muutoin olen juurtunut työjakkaraan. Taasen kun pukkaa yksi dead-line päälle, ja niihin ei näköjään voi varautua mitenkään ennalta. Vaikkapa hoitamalla asiat ajoissa... 

Mutta siis mikä onkaan tulossa... No talvi: pakkaset ja kuvauskelit! Pääsee valkoiseen maailmaan, ja jos oikein hyvin paukkuu mittarissa ja ripsottelee tavaraa taivaalta, niin jopa vähän harrastelemaan kaikennäköistä kylmän ilmanalan juttua! Mahtavaa! 

Mitä pakkaset sitten tarkoittavatkaan liikkumiselle merellä. No muutoksia jonkin verran, mutta jos on ammattilainen, niin homma on hanskassa ja kaikki sujuu kuten ennenkin - ammattitaidolla. Asiaa voisi havainnollistaa vaikkapa linnake-elämän osalta seuraavilla kuvilla, niiden myötä mukavaa pakkassään odottelua! 

Matkalla Russaröön. Jää arvoitukseksi kuka tai mikä onkaan köyden toisessa päässä :)  

Tehoja tasan yhden hevosvoiman verran. 

Hitaasti mutta ei ehkä ihan varmasti...?  

Lomakuljetus lähdössä Öröstä Rosalaan ja sieltä hieman lämpöisemmissä merkeissä eteenpäin. Ja linnakkeita tuntemattomille: matka taittui tällä yhdistelmällä jäätä pitkin :)