Mitä todennäköisimmin työpaikallani alkaa piakkoin tiukahkot neuvottelut. Aiheena työpaikkaruokailun järjestäminen.
Aikomuksenani oli tehdä salaatti ja grillata siihen yksi tipu. No, olin jo viikonloppuna valmistellut keväthuoltoja niin grillille kuin polkupyörällekin. Auto sentään on jo viritetty kesäkuntoon.
Salaattia tehdessäni nostin tipun huoneenlämpöön odottelemaan grilliin pääsyä, ja tepsuttelin takapihalle laittamaan grilliä päälle. Ja kappas, se keväthuolto olikin jäänyt puolitiehen. Eli rasvapoltto oli tekemättä ja silavapötikkä odotteli levittämistä parilan vieressä. Ei kun levittelemään ja polttelemaan. Polttelun lomassa suuntasin keittiöön hakemaan tipua, ja ylläri-ylläri: kaasu loppui grillistä!! Kääk, sanon minä!! Minulla, kaikkeen-pitää-varautua-ennakolta-tyypiltä, ei ole IKINÄ loppunut kaasu grillistä. Aina on pari pulloa jemmassa (käytän siis niitä pikkupulloja).
Puolivalmis grilli.
Hätähän ei ole tämän näköinen. Hyppy fillarin selkään ja lähikauppaan hakemaan kaasua. Jos siis joku olisi tehnyt sen fillarihuollon viikonloppuna loppuun asti... Autolla en viitsinyt lähteä yhden kaasupullon takia. Onneksi on sähköuuni, jossa tipu sitten kypsähti. Keittiöhenkilökunta oli jo tosi kypsä tässä vaiheessa.
Mitä tästä opin: puolivalmiste ei toimi sellaisenaan sen paremmin keväthuollossa kuin lautasellakaan. Asiat pitää hoitaa loppuun asti :)
Kypsyihän se uunissakin jonkinmoiseksi.
Tässä kotitoimistossa on kyllä puolensa. Ja valitettavasti myös ne toiset puolensa.
Ja mitä tulee työpaikkaruokailun kehittämiseen: neuvottelut ovat umpikujassa jo ennen kuin ovat alkaneetkaan.
