Vuosikatsaus

Verkkokauppa aukeni alkukesällä ja kummasti blogi sen jälkeen hiljeni:) Syynä ei nyt ole nettisurffailun tasapainon ylläpito, vaan ihan puhdas laiskuus. Ja ehkä hippusen työkiireet. Ja tekemättömien töiden siirto seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle. Ja olihan siinä hellekausikin välissä. Ja jokunen reissu. Mutta nyt taas täällä! Eli ainakin kerran vuodessa lupaan kirjoittaa blogia! Ei tule sitten luvattua liikoja! 

Yksi pitkään toiveissani ollut käyntikohde on ollut Pyöreä torni (Viipurissa). Olen kuullut ja lukenut siitä niin paljon, että pakkohan sinne oli päästä käymään! Yhden hengen pumppuorkesteri ja mättöruoka ei nyt ihan ollut sitä mitä kaiken kuuleman perusteella toivoin siellä olevan, mutta olihan se kokemus! 

Tähän torniin en päässyt kun se oli suljettu harjateräksellä hitsaamalla. Ilkivallan takia. Torni on toinen Rajamäellä Altian tehtaan lähettyvillä olevista sodanaikaisista ilmatorjuntatykkien torneista. Tämä (kuten hänen kaksoisveljensä lähellä samassa lepikossa) on aika massiivisen oloinen. Te ketkä tunnette aihetta paremmin: onko  tämä yleinen malli vaiko ihan erikoisjyhkeä? Minulle ei nämä maavoimien saatika ilmatorjunna jutut ole niin tuttuja. Torniin ei siis päässyt, mutta tehtaan museoon (Rajamäen tehdasmuseo) onneksi pääsi:) Ja siellä odotti hämmästyttävä ylläri: 40 mm Nordenfelt Bofors-it-tykki joka oli siirretty Rajamäelle museointia varten 1990-luvulla Kuuskajaskarista (!!!!) Ällistys oli aika lievä sana, sillä työn alla täällä suunnalla on juuri kirja Jaskarista, ja mietin juuri viikko-pari sitten kuinka hienoa olisi jos saisi kaivettua selville missä kaikkialla Jaskarista pois siirretyt tykit nykyään ovat! Okei, ällistystä tietenkin on periaatteessa myös se, että tehdasmuseossa on it-tykki. Mutta syy on hyvin simppeli: noissa kahdessa it-tornissa oli juurikin 40 mm Nordenfelt Bofors-tykit.

Jotenkin näistä tulee aina mieleen grillaaminen... ja lasillinen-pari hyvää viiniä oheen.  

Tämä ranta on aika monelle blogin lukijallekin tuttu :) 

(niille jotka eivät reissaa saaristossa: Nauvon Pärnäinen. Vasemmalla Utöhön liikennöivä yhteysalus Eivor)

Jonkin verran (PALJON) olen kesän aikana ollut reissussa työn merkeissä. Mutta merellä ihan liian vähän. Onneksi merellistä kautta on vielä jäljellä, kahta päivää vaille viisi kuukautta tänä vuonna :) Ensi vuonna taas tutut 12 kuukautta. 

Yllä oleva kuva on otettu Katanpään merivalvontatornista. Kun oikein tihrustelee, niin linssissä olleiden roskien ohella siinä voi hahmottaa Isokarin majakan ja luotsiaseman. 

Mukavia elokuisia hetkiä, maalle ja merelle!

Seesam aukene - ja se aukeni

Alkuvuodesta suunnittelin vaihtoehtoisesti Merimaanikon kehittämistä tai hakeutumista ihan oikeisiin, kunniallisiin ja palkallisiin töihin. Kuten niin usein elämässäni, tunteet sivuttivat jälleen sen piskuisen järjen äänen joka huhuili (njaa, oikeastaan karjui täyttä huutoa) niiden oikeiden töiden perään.

Viime viikkoina Merimaanikon kehittäminen lopultakin eteni konkretian tasolle. Sain kaipaamani logon, Katanpää-kirja putkahti painosta ja tänään *rumpujen pärinää* avautui Merimaanikon verkkokauppa :) 

Hyllyillä on vielä roimasti tilaa, ja myynnissä on nyt lähinnä Katanpää-kirja. Mutta lisää on pikapuolin tulossa!! Kokoan verkkokauppaan rannikkotykistö- ja merihistoria-aiheista kirjallisuutta, niin isoilta kuin pieniltäkin kustantajilta. Luvassa lienee myös jokusia herkkupaloja, joita ei löydy kuin Merimaanikon kaupasta. 

Tervetuloa siis asioimaan Merimaanikon kauppaan, ja muistahan kurkkia viikoittain mitä uutta hyllyille saapuu! 

Kauppaan pääset tästä! 

Viikko(jen)katsaus

Leipätyö on taasen onnellisesti pitänyt minut kiireisenä, mutta nyt hellepäivän kunniaksi vuorossa oli päivittelyä suunnassa jos toisessakin. Päivitin kotisivuni (www.merimaanikko.fi) ja huomasin, että jos klikkaa ikonia jossa lukee nollaa, niin se toimii.... Nollasi sitten kaiken eikä vain sitä viimeisintä muutosta... Onneksi olin ajatellutkin (jälkiviisaana kai) joskus vähän muuttaa sivupohjaa. 

Kirjarintamalla nyt painossa olevan Katanpään ohella luovutin erään toisen käsikirjoituksen jokunen viikko sitten, ja yksi kirja pitäisi vielä saada kansien väliin syyskuuhun mennessä. Joten vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa. 

Tämä tupsahtaa markkinoille 7.6.

Alkuvuodesta pidin itsekseni jokusen suunnittelupalaverin. Mitä haluan Merimaanikolta, mikä on ydintoimintaa, mille olisi kysyntää jne. Tämä yrittäjyys (kuten kaikkien elämä) on myös kannattavuuslaskentaa. Ei riitä, että työ on motivoivaa, sitä on rittävästi ja sen osaa toteuttaa. Sillä pitää myös kyetä elämään. Tätä pyrin toteuttamaan nyt olemalla reipas ja tekemään jatkossakin pitkää päivää. Ydintoimintaan määrittelin kirjat ja kirjoittamisen. Tästä kerron viikon-kahden kuluessa hieman lisää.

Olen reipas muun muassa näissä maisemissa! 

Jotten ole kuitenkaan ylireipas, pitää aina olla aikaa tarkkailla vähän ympäristöäkin. 

Päätin myös keväällä keskittyä joka päivä huolehtimaan entistä paremmin itsestäni. Tajusin kait, että jopa minä vanhenen pikkuhiljaa. Niinpä päiviini ovat löytäneet taasen tiensä (satunnaiset) aamulenkit, kuntosali ja terveellisempi ruokavalio (joskaan en ihan hunningolla ennenkään ollut). Yrittäjän tärkein voimavara on yrittäjä itse. Ja vaikka en tietenkään ole korvaamaton, niin aika lähellä sitä kyllä :). Arvostan suunnattomasti työnantajia, jotka mahdollistavat työntekijöilleen työpäivän aikana toteutettavan liikunnan ja harrastamisen. Nuo työnantajat ovat oivaltaneet sen tärkeimmän voimavaransa.  

Lisäsin liikuntaa työpäiviin vaihtamalla autoilun fillarointiin. Hippusen käytin konevoimaakin, eli reissasin Förillä Turusta Åboon:) 

Olen hieman kateellinen niille, jotka saavat sairaslomaltaan palkkaa. Tässä onneksi yrittäjäkin voi ennakoida ja kiertää tuskallisesti kaikki vakuutusyhtiöt läpi, vertailla, pohdiskella, kysellä, tehdä kompromisseja ja lopulta vaihtaa mielestään parhaaseen yhtiöön. Nimimerkillä tämä tuli juuri tehtyä. Seuraavan kerran kun päätän kilpailuttaa vakuutukset, toteutan sen paneelikeskusteluna. Pöydän toiselle puolelle istutan vakuutusyhtiöiden edustajat, ja itse istun ja tenttaan toispualpöytää. 

Mutta ihan varmuudeksi vielä: yrittäjyys on minulle ihan loistojuttu! Oikeasti! Olen hullu tekemään töitä, ja nyt voin tarvittaessa syyttää siitä vain itseäni :) 

Kokouspaikkana Suomen Joutsen on ihan ehdoton suosikki!!

Jos sitä vapaa-aikaa onkin vähän, niin onneksi sitä sentään on! Tänään on tämän yrittäjän vapaailta, ja se kuluu ystävien seurassa grillaten ja lämmöstä nauttien! Huomisen voi taas pyhittää työnteolle! 

 Ja mahtui sitä vapaa-aikaa viikollekin! Kirja päätyi painoon ja minä suuntasin piknikille Ruissalon kärkeen!  Hyvät eväät, ihana seura, upea maisema ja meri! Pöllömminkin voisi illan viettää! 

Lossailua

Kesäkausi tuli korkattua eilen. Sisäpalvelus päättyi (=yksi pitkään prosessoitu kässäri päätyi tilaajalle), ja nyt on aikaa poistua neljän seinän sisältä! Käsikirjoituksen luovuttamista piti toki juhlia, ja niinpä tiistai-ilta sujui ensin Forum Marinumissa uuden näyttelyn avajaisissa (suosittelen: klik-klik) ja kotiin palattuani juhlistin iltaa vielä -sulattamalla pakastimen... 

Seuraava kässäri pitäisi luovuttaa ensi viikolla... Kirjoja ei siis tehdä i h a n näin rivakasti, yleensä prosessi kestää vuoden molemmin puolin, vähän yli tai ali. Nyt kyseessä on jo kertaalleen julkaistun ja loppuunmyydyn kirjan (Katanpää -linnakkeesta vankilaksi) uusi painos. Päivittelen sitä hieman (puuhastelin tätä jo noin vuosi sitten, mutta urakka jäi tuolloin aika vaiheeseen), ja se sujuu toivottavasti tässä ajassa. Parin päivän kokemuksella veikkaukseni on vahva ehkä. Salainen ase tässä urakassa on rautahermoinen taittaja :) Kesäkuun alkuun pitäisi olla valmista ja painettuna. Vähän kyllä jänskättää ehtiikö...

Mutta se kesäkausi! Siihen riitti Saaristotie päästä päähän! Auton ilmastointi oli käännetty hippusen yli 20 plussa-asteeseen, luonto vihersi ja keli oli mitä aurinkoisin. Jos muisti pysytellä auton sisällä, tuntui oikeasti kesältä! Oma kesäni on pitkälti liikkumista Saaristotietä, Kustavintietä tai Kasnäsin tietä milloin minnekin laiturin nokkaan, joten kausi on näinollen korkattu. Pöllömminkin päivän olisi voinut viettää, nyt jatketaan taas jokunen päivä tiiviillä sisäpalveluksella.  

*huokaus* Tämä on yksi maailman lumoavimmista elementeistä.  

 Purkkareita oli liikkeellä jo niin paljon, että niistä saattoi puhua monikossa. 

Tässä puolet päivän havainnoista.

 Naapurilautta. 

Vastaantulija. Ja minä päädyin siis piskuiselle Odilille. Kolme lauttaa arkipäivänä oli vähän hämmästys. 

 Tykinhoitaja (putken päällä) oli kovin välinpitämättömän tuntuinen.

 Melkein valkoinen. 

Olen haaveillut 20 vuoden ajan, että tämä kukkula pitää vielä joskus nähdä ylhäältä.  

Siedätyshoitoa

Hiiulihei! 

Ihan pian alkaa kesäkausi! Keväthän alkoi jo marraskuussa, mitä nyt pieni lumisade pariin otteeseen tuli tuohon väliin. Kevätkauteni meni pääosin kokonaan sisäpalveluksessa kirjoittaessa, mutta josko sen vastapainoksi voisi nyt kesällä olla enemmän hiukan vapaallakin! Ainakin päivän per viikko :) 

 Pian pääsee merelle!!

Ikuisuusprojekti työkoneen siivoamiseksi jatkuu, ja sen kunniaksi blogin kuvat ovat viime ja edellisen vuoden räpsyjä. Uuden sadon kuvia alkaa tulla taas ensi viikolla, kun pääsen tutustumaan muutamaan mielenkiintoiseen tuoreeseen paikkaan (satavuotias kohde on monilla mittapuilla aika tuore tapaus, kai... )! 

Rappiotilassa olevia rakennuksia on saaristossa (ja toki kuivalla maallakin) paljon. 

Sisäpalveluskauden päättäminen pitää tehdä varovaisesti. Tällä kertaa kokeilen josko sopiva keino olisi vaikkapa taloyhtiön pihatalkoot, siellä happihoitoa tulee yllin kyllin! Ja jos talkoiden seurauksena on seuraavana aamuna hieman hutera olo, on se (varmaankin) merkki siitä, että talvella/keväällä ei ole oltu riittävästi ulkona. 

Ai niin, tuli mieleeni... saavatkohan linnut ikinä auringonpistosta...? 

Puolivalmisteita

Mitä todennäköisimmin työpaikallani alkaa piakkoin tiukahkot neuvottelut. Aiheena työpaikkaruokailun järjestäminen. 

Aikomuksenani oli tehdä salaatti ja grillata siihen yksi tipu. No, olin jo viikonloppuna valmistellut keväthuoltoja niin grillille kuin polkupyörällekin. Auto sentään on jo viritetty kesäkuntoon. 

Salaattia tehdessäni nostin tipun huoneenlämpöön odottelemaan grilliin pääsyä, ja tepsuttelin takapihalle laittamaan grilliä päälle. Ja kappas, se keväthuolto olikin jäänyt puolitiehen. Eli rasvapoltto oli tekemättä ja silavapötikkä odotteli levittämistä parilan vieressä. Ei kun levittelemään ja polttelemaan. Polttelun lomassa suuntasin keittiöön hakemaan tipua, ja ylläri-ylläri: kaasu loppui grillistä!! Kääk, sanon minä!! Minulla, kaikkeen-pitää-varautua-ennakolta-tyypiltä, ei ole IKINÄ loppunut kaasu grillistä. Aina on pari pulloa jemmassa (käytän siis niitä pikkupulloja). 

Puolivalmis grilli. 

Hätähän ei ole tämän näköinen. Hyppy fillarin selkään ja lähikauppaan hakemaan kaasua. Jos siis joku olisi tehnyt sen fillarihuollon viikonloppuna loppuun asti... Autolla en viitsinyt lähteä yhden kaasupullon takia. Onneksi on sähköuuni, jossa tipu sitten kypsähti. Keittiöhenkilökunta oli jo tosi kypsä tässä vaiheessa. 

Mitä tästä opin: puolivalmiste ei toimi sellaisenaan sen paremmin keväthuollossa kuin lautasellakaan. Asiat pitää hoitaa loppuun asti :) 

Kypsyihän se uunissakin jonkinmoiseksi. 

Tässä kotitoimistossa on kyllä puolensa. Ja valitettavasti myös ne toiset puolensa. 

Ja mitä tulee työpaikkaruokailun kehittämiseen: neuvottelut ovat umpikujassa jo ennen kuin ovat alkaneetkaan. 

Hups

Seuraan jokusta blogia ihan päivittäin. Sitten käykin niin, että niitä ei päivitetä pitkään aikaan. Ja sekös ottaa pattiin! Mistä huomasinkin että.... hups! 

No joo, syitä löytyy sata ja yksi. Olkoon yhtenä vaikkapa työkiireet. Olen kirjoittanut yhtä käsikirjoitusta aamuista öihin ja lopultakin alan olla voiton puolella! Vielä pieni loppurutistus ja sitten voinkin .... hmmm... alkaa kirjoittaa seuraavaa! Ja keskittyä taas enemmän yritykseni hoivaamiseen. Nyt on Merimaanikko ollut vähän hunningolla. Mutta ajatuksissa :) 

Pieniä taukoja on mahtunut tähänkin rupeamaan. Lähinnä lounastaukoja... Onneksi on ihania ystäviä, ja merellisiä ruokapaikkoja. Pienenä piilomainontana: Naantalin Merisali on taasen auki!! Nautin perjantaina lounaan ihanan lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa. Viime tapamisesta oli päässyt vierähtämään tovi (hetkinen, kaivan taskulaskimen...), eli 28 vuotta... Jälleen hups! Mutta tuntui kyllä että oltiin nähty ihan hiljakkoin! Äkkiä ne vuodet näköjään kuluvat ! Ja jatkossa pidetään huolta että nähdään useammin! 

Oikeasti  minun piti tehdä postaus yhdestä linnakkeesta, mutta (kolmas hups...) en löytänyt kaikkia haluamiani kuvia!!! Josko sitten seuraavalla kerralla. 

Kelpaa se Naantalikin kuvauskohteeksi. 

 Ruuhkaa oli lähinnä laiturilla.

Lähinnä siis yhdellä laiturilla toistaiseksi... 

Lupsakkaa alkavaa viikkoa, muistakaa pitää yhteyttä ystäviin :)