Pitkä ikävä

Örössä, kuten varmaan kaikilla linnakesaarilla, on ollut käytössä monia hauskoja paikannimiä. Kuulisin niistä mielelläni lisää, niin Örön kuin muidenkin linnakkeiden osalta. Selityksen kera mielellään, ja kun nyt pyytelemään innostuin, niin luksusta olisi kuvailu missä kohtaa saarta mikin kohde on ollut. 

Suuri osa nimistä liittyy kohteissa tapahtuvaan toimintaan, tai siellä sijaitsevaan rakennukseen tai rakennelmaan. Esimerkkeinä ovat vaikkapa kuuden tuuman kasarmi, santarmin talo, eteläkärki tai rivitalonlahti. Toiminnallinen tai ei, on Örössä myös Krapulakallio. Kait sekin on toiminnallinen, ...ainakin subjektiivisesti paikan tuntemattomaksi jääneen nimeäjän mukaan tarkasteltuna. 

Aina kaikesta nimistöstä ei ole täyttä varmuutta. Yksi, tai oikeammin kaksi nimeä ovat kertojasta riippuen hieman eri paikoissa. Eli Örötä halkovien mukulakivettyjen tykkiteiden tietyt pätkät ovat Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä. Mistä ne alkavat ja minne päättyvät, olisi kiinnostavaa kuulla. Niiden määritteet kun ovat hieman veteen piirrettyjä viivoja. Ja kuulisin myös näillekin vielä selityksiä, eli miksi ne ovat juuri tuon nimisiä! Jonkinmoinen käsitys nimien taustoista on olemassa, mutta tästä(kin) olisi kiva kuulla lisää! 

Tässä siis Pitkä ikävä, ainakin yhden version mukaan. 

Ja miksi se sitten on Pitkä ikävä...no kun se vain jatkuu! Tämä on samaa tykkitietä reilun kilometrin päässä edellisestä kuvasta.

Örön tieverkostoon ja saareen laajemminkin pääsee tutustumaan tulevana kesänä useilla opastetuilla matkoilla  (klikkaa tästä). Alue on siis yhä sotilasaluetta. Vuonna 2015 linnake vaihtaa isäntää, ja keväällä 2015 Örö vapautuu siviileille. Tiedän, tämä on vanhan toistoa, mutta jottei tästä nyt tule väärää mielikuvaa ja joku innostu jo ryntäämään omatoimisesti paikan päälle :) 

Kesä mielessä

Varustauduin syksyllä (varmaan monen muun lailla) tulevaan talveen hankkimalla läjäpäin kaikkea lämpöistä retkeilykampetta (paitsi en sitä talvimakuupussia...). Ajattelin, että tulevilla saaristoreissuilla on takuulla kylmää, ja että tänä talvena en sitten palele! No eipä ole päässyt pakkanen viime aikoina kovasti täällä Etelä-Suomessa ahdistelemaan.  

Luotan vielä tuohon maaliskuuhun, josko se toisi pakkasta ja lunta. Lähinnä siis päästäkseni testaamaan lämpöiset hankintani, ja jotta valetalven katoamisen voisi konkreettisesti todeta kinoksiin ilmestyvistä pälvipaikoista! Jos koko kevät on tällaista +/- 0-asteista, niin mistä sitten oikeasti edes tietää, että kevät on alkanut? 

Toivoin saavani otettua paljon talvisia linnakekuvia, mutta vähiin ovat toistaiseksi jääneet. Joten tyydytään taasen arkistojen kätköistä löytyviin kesäisempiin kuviin. Jälleen ollaan suosikkisaarellani Örössä. Ensi kesänä sinne pääsee jälleen opastetuilla matkoilla, muttei omatoimisesti. Saari on yhä sotilasaluetta. Vuosi 2015 tuo sitten tähänkin muutoksen, eli Örö vapautuu ja se liitetään osaksi Saaristomeren Kansallispuistoa. Päivittelen asiaa täällä enemmänkin, kunhan Metsähallituksen suunnitelmat konkretisoituvat ja alueen tulevasta käytöstä tulee virallisia tiedotteita. Linnakematkailuahan voi ensi kesänä (Örön ohjattujen reissujen ohella) harrastaa täällä lännessä vaikkapa Isokarissa, Katanpäässä, Jungfruskärissä tai Utössä! 

 Linnakesaaret eivät ole aina pelkkää betonia. 

Örö-kirjani nimi oli Laidunmaasta linnakkeksi. Jokin aika sitten siitä visioitiin jo jatko-osaa nimellä Linnakkeesta laidunmaaksi. Hyvällä alulla ainakin tuo muutos jo on :) 

Ja löytyi se talvikuvakin, tämä on parin vuoden takaa. Kuvassa on Örön kuuden tuuman kasarmi ja patterin päällikön asunto. Kuuden tuuman kasarmi oli Örön alkuaikoina se ainut majoitus käytössäoleva kassu. Viime vuosikymmeninä sen käyttö on hiipunut, ja iloiset varusmiesvesselit ovat saaneet majapaikan kahdentoista tuuman kasarmilta. 

Ulkona syömässä

Perjantain (siis eilisen) kunniaksi minut vietiin ulos syömään. Slurps! 

Matka kulki halki Kurjenrahkan kansallispuiston. Viehkeä puisto. Jos siis liikkuisi päivänvalossa. Illalla maisemat jäi arvailuksi. Uskoisin, että kansallispuistoissa on hieno luonto :)  Käytössä matkalla toki oli otsalamppu, joka kuvanottoajan oli sammutettuna. Tässä maisemia: 

Ruokapaikkamme oli ihan huima! Laavu keskellä varsinais-suomalaista metsää! 

Avokeittiö on päivän sana! Näin oli myös meidän kohteessamme. 

Pääsin taas harjoittelemaan kameran käyttöä. 

Ruokapaikka oli myös siitä mahtava, että sinne voi jäädä yöksi. Näin mekin teimme. Moneenko suomalaiseen ravintolaan saa jäädä yöpymään? Lähinnä niihin, joissa onnistut sammumaan ilman ettei henkilökunta löydä sinua ennen aamua. 

Odottelin itse asiassa koko yön, jotta olisin kuullut edes suden ulvontaa, mutta turha toivo. Muutoinkin eläinmaailma oli aika poissaolevaa. Ainut sarvipää ilmestyi illan kuluessa nuotioon! 

Aamun tullen alkanut räntäsadekaan ei lannistanut tunnelmaa. Pukeutumiskysymys. Ja asennekin kait auttaa. Aamulla olisi voinut ottaa päivänvalokuvia puistosta, mutta hei, kaikki ovat nähneet räntäsateen! 

 Pienimuotoiset varustesulkeiset taitaa olla kyllä täällä edessä. Ensi kerralla (talviaikaan) otan ainakin extrasukat ja talvimakuupussin mukaan, vaikken nyt varsinaisesti palellut tälläkään reissulla. 

Missä ihmeen vaiheessa olen unohtanut kuinka mahtavia kansallispuistoja meillä onkaan! Tämä reissu pitää ottaa pian uusiksi!