Aiemmin maamme rannikolla sijainneita linnakkeita hallinnoitiin koordinoidusti, keskitetysti ja saman kaavan mukaan. Pukukoodi oli värimaailmaltaan yhtenäinen eikä tekemistä tarvinnut varsinkaan nuorempien "asukkaiden" miettiä. Se tavallaan kuului nykyään niin kovasti tapetilla olleisiin luontaisetuihin.
Nyt tilanne on toinen, ja melkoisen monella linnakkeella on ihan omannäköisensä ilme. Jossakin asutaan, toisaalla lomaillaan, kolmannella bongaillaan lintuja, neljännestä kiistellään kenelle se kuuluu, viidettä kaavoitetaan ja kuudennella ammutaan saluuttilaukauksia. Osa kokonaisista linnakesaarista kasvaa horsmaa ja melkoisen moneen pääsee nykyään ihan vain vaikkapa päiväretkelle joko omatoimisesti tai järjestetyillä matkoilla. Linnake-elämä huokuu valtaosassa taustalla ja hyvä niin. Rannikkotykistö on antanut saarille historian ja muistot, ja osittain niiden varaan on hyvä pohjata tulevaa toimintaa.
Piilokojuja on monenlaisia....
Tänne on "piilotettu" 152/50 T-tykki.
Ensi kesänä saamme taasen yhden "uuden" kohteen. Kustavissa sijaitseva Katanpään linnake siirtyy uusien yrittäjien hallintaan. Heidän kädenjälkensä alkaa näkyä saarella jo tulevana kesänä. Linjauksena on, että linnakkeen historia ja luonto ohjaavat kehittämistä. Tästä ei voi kuin tykätä! Lypertön linnake-nimi palaa käyttöön, se kun katosi tuossa 1950-luvulla ja tilalle vakiintui Katanpää.
Jokunen uudistus on jo tiedossa. Yrittäjät muuttavat keväällä itse saarelle ja pyrkivät olemaan siellä niin pitkään syksyllä kuin se on mahdollista. Alueelle vedetään myös kunnan vesi, vedensaanti onkin ollut useimpien linnakesaarten ongelmana. Katanpäähän kerrotaan aikanaan tuodun aina laatikkokaupalla vaarinkaljaa, vedentuonnista ei (ihme kyllä) niinkään ole muistoja. Aikanaan muuttaessani itse Katanpäähän ilmestyi jääkaappiini muutaman ensimmäisen tunnin aikana pyytämättä ja yllättäin melko laaja skaala erilaista "pullopostia", juomavesi kun tuolloinkin oli kortilla....
Kunnostuksia aletaan tekemään pikkuhiljaa, eli koko linnaketta ei käännetä talven tai keväänkään aikana ympäri. Kahvila siirtyy lähemmäs satamaa, uusi kahvila avataan Santarmin talossa. Pihamaalle rakennetaan terassi, näin saadaan lisää neliöitä toiminnalle. Yläkasarmiin majoitetaan erähenkisiä ryhmiä, ja illalla saa todennäköisesti uinahtaa aitoon armeijan sänkyyn. Ryhmille tarjotaan ruokapalveluja, ja tulevaisuudessa varmaan ihan yksittäsillekin kävijöille on tarjolla ruokailumahdollisuus.
Tykkityömaa Lypertön linnakkeella 1930-luvulla.
Tein noin kymmenen vuotta sitten kirjan Katanpäästä (sen piti olla ensimmäinen ja viimeinen kirja jonka kirjoitan, mutta kiitos ihanille sattumuksille, ei se ollutkaan!), jonka painokset on kauan sitten myyty loppuun. Tässä syksyn aikana olen maanisesti miettinyt mitä kaikkea Merimaanikko jatkossa tekeekään. Toiminta laajenee hieman nykyisestä, ja yksi uusi tuotos on uusi versio loppuunmyydystä Katanpääkirjasta. Sisältö menee kokonaan uusiksi, ja se loppu suunnittelemani uudistusbuumi selviää sitten koko laajuudessaan tuossa kevään aikana. Se vaatii vielä vähän vakuuttelua työnantajalleni (eli höpötän taas itsekseni !) !
Katanpään itseoikeutetusta maamerkistä ei voi olla liian montaa kuvaa yhdessäkään blogissa, ei edes tässä!
Mutta nyt pitää hankkia aamukampa ja odotella ensi kesää;
olen jo ihan täpinöissäni uudistuvasta Katanpäästä!
