Epäsäännöllistäkö? Kyllä kiitos!

Aina toisinaan olen miettinyt, että olisikohan minussa ainesta tekemään säännöllistä työtä tiettyjen työaikojen puitteissa. Lopputulema on melko nopsaan joka kerralla sama - ei olisi. Työajat ovat minulla erittäin liukuvia, ja usein työn ja vapaa-ajan/harrastuksen raja häilyvä. Toisinaan päivät ovat pitkiä, mutta vastaavasti voin pitää vapaata useimmiten juuri silloin kun haluan.

Eilinen vierähti lähes satahenkisen ryhmän kanssa merellä. Epätyypillisenä työaikana aamuyhdeksästä iltayhdeksään, mutta sopii siis minulle mainiosti! Reissasimme Turusta Kustavin Katanpäähän ja takaisin, ja reitin varrella nähtiin monenmoisia kohteita. Meitä oli kaksi opasta, toinen hoiti meritaistelut ja veneilijöiden pyhiinvaelluspaikat, ja minä keskityin rannikkopuolustukseen ja Kustavin merellisiin nähtävyyksiin. Maihinnousun teimme vain Katanpäähän, isolla ryhmällä jokainen etappi on aina aikataulullinen haaste.

 Merellä oli muitakin matkaajia. Tässä matkaa taittaa leppoisaan tahtiin (konevoimalla tosin) Inga-Lill.

 Kaikki merellä liikkujat eivät ole vapaa-ajan reissulla. Naantalin satamassa kiinniteltiin juuri Finnsailorin köysiä. 

Naantali on aina kauneimmillaan. Ja monenlaisiin hätiin löytyy apua: nälkään Merisali (vasemmalla), sielunhoitoon vastaremontoitu kirkko ja merelliseen hätään uusi meripelastusalus. 

  

 Näissä maisemissa lauantaikaan ei tuntunut työnteolta. 

Naantalin saaristosta löytyy jokunen linnavuori. Niille kavuttiin entisaikaan suojaan vihollisia, ja jokunen vuosi sitten tetatttiin vieläpä linnavuorilla käytössä ollut merkkitulilogistiikkakin. Toimii kuulemma yhä tänä päivänä! 

 Vastapainona äskeiselle linnavuorelle vieressä oli auringonpalvojalle sopivampi saari. 

Vanhojen saaristolaistilojen venevajat ovat yhä käytössä. Valitettavan monessa paikassa torpat ja tilat ovat enää kesäisin asuttuja. 

 Turku on mereltä tultaessa oikeasti satamakaupungin näköinen. 

 Turun linna näyttää kovin pieneltä. Onkohan se kutistunut...? 

Hmm, toivottavasti tämä teksti tulee vielä monien laivojen kylkeen.

"Puoli peninkulmaa Turusta lähellä Ruissalon rantaa on Raision kirkon rakentamisesta kertovassa sadussa mainittu Kukkarokivi, jonka Killi, jättiläinen sinne vihapäissään heitti". Näin kertoi aikanaan Topelius. 

Varsinainen kohde - Katanpää - saa lähipäivinä oman postauksensa.

Nyt meni metsään

Päätin tänään ottaa etäisyyttä työhön. Se on melkein kuin etätyö...näin selittelen reissuja itselleni. Eilinen vierähti autossa ja kokouksissa istuessa, joten ulkoilmalle oli tarvetta. Ajattelin vaihteeksi mennä supisuomalaiseen sekametsään, ja suuntasin kohti Piikkiön Linnavuorta. Joka on siis paitsi sitä metsää, myös muinaisrantaa. Kas kummaa :)

Kapuaminen kannatti, maisenmat ovat huimat!  Kaukana lännessä näkyi Piikkiönlahti. 

Etelän suunnalla näkyi vain metsää. Meri on tässä suunnassa kauempana. 

Tämä "nyppylä" on siis nimeltään Huttalan linnavuori. Korkeutta merenpinnasta on noin 70 metriä. Se on toiminut puolustuksellisena paikkana viimeksi rautakaudella. Lakkautettiin siis jo hieman aiemmin kuin meidän muut linnakkeemme. Olisikohan Kivisten ja Sorasten puolustuspoliittisen selonteon aikainen päätös...?  Yksi urhoollinen linnake (Kirkonmaa) sinnittelee vielä viikon toiminnassa, sitten on yhden aselajin viimeinenkin toimiva yksikkö naputeltu lopullisesti historiaan.  

Kieltämättä hippusen hämmästyin Linnavuorella, kun minua vastaan käveli tuntematon setä-ihminen metallinpaljastimen kera ( myönnetään, olin myös hieman kade). Ujona tyttönä en kehdannut kysyä oliko mahdollisesti löytänyt jotakin. Alueella on myös pronssikautisia hautapaikkoja, ja reitistön varrella on muitakin muinaismuistokohteita. Samoin runsaasti hyviä marja- ja sienipaikkoja! Suosittelen lämpimästi reitistöä muutaman tunnin retkikohteeksi, maasto on vaihtelevaa ja maisemat hienoja. Vesipullo ja hyttysmyrkkyä kannattaa pakata mukaan. Reitin varrella on pari nuotiopaikkaa ja polku on hyvin merkitty. 

Linnavuorella on kiehtovan näköisiä kiviä. Tämäkin olisi huippuhieno jonkun suuressa puutarhassa :) 

Hippusen alempana olikin jo ihan perinteisiä metsämaisemia. Kasvusto on siellä tosi  tiheää. Joku oli kattanut itselleen ruokailupaikan siihen ainokaiseen kohtaan, johon päivänpaiste sattui lehtien lomasta osumaan.