Työmaisemia

Jottei tässä nyt tule edellisen postauksen jäljiltä lomattomuudestani ylenpalttisesti sääliä , niin tässä pieni kuvakooste siitä, miksi oikeasti viihdyn töissä :)

Kuvat ovat aiemmilta reissuiltani Öröstä.

 Ehdoton suosikkisaareni on Örö. Tässä saaren länsirantaa, jossa vallitsevana kasvina lienee rantakaali. 

Eteläkärjen kuuden tuuman patterin suojamuuria. Aika alkaa olla näiden suurin uhka. Tämän puitteissa on juuri käynnistynyt hanke, joka liikuttaa minua koko syksyn :) 

Linnakesaaret eivät suinkaan ole pelkkää betonia ja kiveä. 

 Ilta-auringon värjäämät kalliot ja taustalla siintää Bengtskär. 

Kesälämpöiset kalliot ovat melkoisen houkuttelevia. 

Venäjän vallan aikana rakennetuille linnakkeille tehtiin usein mukulakivettyjä tykkiteitä. Aikanaan näillä oli myös kapearaiteinen rautatie helpottamassa raskaan asekaluston siirtoa, mutta kiskot on poistettu jo kaikkialta. Pieniä pätkiä saattaa yhä löytyä. 

Ei kait näihinkään ikinä kyllästy. 

Pöllömmissäkin maisemissa ehkä kestäisi työntekoa.

Epäsäännöllistäkö? Kyllä kiitos!

Aina toisinaan olen miettinyt, että olisikohan minussa ainesta tekemään säännöllistä työtä tiettyjen työaikojen puitteissa. Lopputulema on melko nopsaan joka kerralla sama - ei olisi. Työajat ovat minulla erittäin liukuvia, ja usein työn ja vapaa-ajan/harrastuksen raja häilyvä. Toisinaan päivät ovat pitkiä, mutta vastaavasti voin pitää vapaata useimmiten juuri silloin kun haluan.

Eilinen vierähti lähes satahenkisen ryhmän kanssa merellä. Epätyypillisenä työaikana aamuyhdeksästä iltayhdeksään, mutta sopii siis minulle mainiosti! Reissasimme Turusta Kustavin Katanpäähän ja takaisin, ja reitin varrella nähtiin monenmoisia kohteita. Meitä oli kaksi opasta, toinen hoiti meritaistelut ja veneilijöiden pyhiinvaelluspaikat, ja minä keskityin rannikkopuolustukseen ja Kustavin merellisiin nähtävyyksiin. Maihinnousun teimme vain Katanpäähän, isolla ryhmällä jokainen etappi on aina aikataulullinen haaste.

 Merellä oli muitakin matkaajia. Tässä matkaa taittaa leppoisaan tahtiin (konevoimalla tosin) Inga-Lill.

 Kaikki merellä liikkujat eivät ole vapaa-ajan reissulla. Naantalin satamassa kiinniteltiin juuri Finnsailorin köysiä. 

Naantali on aina kauneimmillaan. Ja monenlaisiin hätiin löytyy apua: nälkään Merisali (vasemmalla), sielunhoitoon vastaremontoitu kirkko ja merelliseen hätään uusi meripelastusalus. 

  

 Näissä maisemissa lauantaikaan ei tuntunut työnteolta. 

Naantalin saaristosta löytyy jokunen linnavuori. Niille kavuttiin entisaikaan suojaan vihollisia, ja jokunen vuosi sitten tetatttiin vieläpä linnavuorilla käytössä ollut merkkitulilogistiikkakin. Toimii kuulemma yhä tänä päivänä! 

 Vastapainona äskeiselle linnavuorelle vieressä oli auringonpalvojalle sopivampi saari. 

Vanhojen saaristolaistilojen venevajat ovat yhä käytössä. Valitettavan monessa paikassa torpat ja tilat ovat enää kesäisin asuttuja. 

 Turku on mereltä tultaessa oikeasti satamakaupungin näköinen. 

 Turun linna näyttää kovin pieneltä. Onkohan se kutistunut...? 

Hmm, toivottavasti tämä teksti tulee vielä monien laivojen kylkeen.

"Puoli peninkulmaa Turusta lähellä Ruissalon rantaa on Raision kirkon rakentamisesta kertovassa sadussa mainittu Kukkarokivi, jonka Killi, jättiläinen sinne vihapäissään heitti". Näin kertoi aikanaan Topelius. 

Varsinainen kohde - Katanpää - saa lähipäivinä oman postauksensa.