Majakat taipuvat moneksi

Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa lienee hyvä hetki nostaa esille myös naisten osuutta sotavuosina. Kotirintaman ohella naiset toimivat monissa tehtävissä jopa rintamaolosuhteissa, myös saaristossa. Kuvassa utöläislotta on tähystyspaikallaan Utön majakan huipulla. Majakka toimi sotavuosina ilmavalvonta- ja meritähystyspaikkana. Samoin rauhan aikana moni varusmies vietti happirikkaita hetkiä samaisen majakan huipulla, kunnes nykyinen (jo toimettomaksi jäänyt) merivalvontatorni valmistui.

Juhlan paikka

Tämän päivän kuvan myötä lähetän onnittelut parhaillaan 80-vuotispäiviään juhlivalle Rannikkoupseeriyhdistykselle. Huiman hienon aselajin kunniakkaat perinteet ja yhteishenki ovat hyvässä hoidossa heidän kauttaan. 

Kuva on Utöstä 1950-luvulta. Ennen nykyisen hotellialueen (jossa kasarmi sijaitsi 1970-luvun lopulta alkaen) rakentamista linnake oli kirjaimellisestikin keskellä kylää. Niinpä saaren asukkaat saattoivat halutessaan seurata kaikenlaiset äksiisit ja katselmukset helposti vaikkapa omasta kodistaan. Tätä katselmusta tarkkaillaan muun muassa kellarin (vasemmalla reunalla) ja hitsaamon katonharjalta (jossa siis kuvaaja). Oikeassa reunassa taustalla näkyvä avoimen oven parakki toimi sotilaskotina. Nykyään sen tilalla on paritalo. 

Älskar vaiko Alskär

Sekä että tietenkin, mutta tällä kertaa keskitytään Alskärin linnakkeeseen. Tuo toinen vaihtoehto päätyi taannoin erään kirjoittamani Alskäristä kertovan artikkelin kuvatekstiin melko omatoimisen taittajan myötä. Taisi olla taittaja hippusen rakastunut:) 

Kuntaliitosten myötä monilla paikkakunnilla on nykyään useita samannimisiä katuja. Ja Paraisten kaupungilla kymmenittäin samannimisiä saaria! Alskärejäkin lienee liuta. Berghamneista, Kalvholmeista ja monista muista puhumattakaan. Ennen kävin Alskärissä, nykyään Korppoon Alskärissä. Manan majoille haipuneiden kuntien nimet kokevat ainakin minun kielenkäytössäni kokonaan uuden tulemisen, jotta pysyn kärryillä missä milloinkin menen. 

Tarvitseekohan tästä sanoa mitään... :)  Kuva on siis Alskäristä, lähin autotie puolestaan on noin...öööh... tunnin venematkan päässä. Kyselin taannoin erään luennon yhteydessä Meripuolustusalueen väeltä miten merkki on mahtanut päätyä linnakkeelle. Vastaukseksi tuli lähinnä muutama vieno hymy. 

Linnakkeen miniatyyrihistoria on seuraava: 

Alskärin linnoittaminen käynnistyi loppukesästä 1940 samanaikaisesti muun muassa Jungfruskärin, Berghamnin ja Isokarin kanssa. Miehistö asui alkuun kangas- ja pahviteltoissa. Linnakkeelle tuotiin sekä rakennuksia että tykkejä pääasiassa Kökarista. Saarelle sijoitettiin kolme kuuden tuuman Canet-tykkiä. Suunnitelmissa oli sijoittaa asemiin kolme, sittemmin kaksi 234/50 B-tykkkiä (evakuoidun Russarön materiaalia) ja asemia alettiinkin muuttaa näille sopiviksi, mutta jatkosota alkoi kesken valmistelujen ja linnakkeelle jäi kuuden tuuman tykit. Melko pian jatkosodan käynnistymisen jälkeen Ahvenanmaata alettiin linnoittaa uudelleen, ja Alskärin tykit siirrettiin takaisin Kökariin. Sittemmin 1950-luvun lopulla linnake sai uudelleen kuuden tuuman tykit, näiden putket tuotiin Utöstä. Linnakkeen rakennuskanta oli pääosin siirrettäviä parakkeja, jotka siis reissasivat tykkien lailla maakuntarajan kahta puolta, ja tänä päivänä niistä muistuttavat vain betoniset kivijalat. 

Paikallinen tippukiviluola. 

Jatkosodan ensimmäinen merisotatoimi tapahtui Alskärin linnakkeen tuntumassa. Itäinen naapurimme hurisutteli koneillaaan pilvien suunnalla ja lähetteli jokusen ammuksen alas vahingoittamatta kuitenkaan Alskärin linnaketta. Muualla tuosta ensimmäisestä aallosta sen sijaan aiheutui vahinkoja. 

Kuntaliitosten ohella on toteutettu myös aselajiliitoksia. Laivasto ja rannikkotykistö liitettiin yhteen 1998. Osasyynä rannikkotykistön alasajolle oli se, että aselaji koettiin haavoittuvaksi kiinteän "sijaintinsa" vuoksi. Nyt myös rannikkotykit pyrkivät uudistumaan ja siirtymään kelluviksi yksiköiksi. Vielä tarvitaan kuitenkin hiukan lisää vettä, jotta tämä yksilö lähtee merelle.

Suomen kaunein tykki-kisan voittaja on löytynyt! Kisaa ei kylläkään ole ollut, mutta jos olisi, niin tämä saattaisi hyvinkin olla se voittaja! Alskärin 152/45 C-tykki, josta yhden hengen raati sanoo seuraavaa: sulavalinjainen, arvokkaasti vanhentunut ja yhä ryhdikäs.

Alskäristä matka jatkui kohti seuraavaa linnaketta. Ja mistä sitten heräsinkään seuraavaa aamuna: 

Maisemat aamukahvia juodessa näyttivät kumman tutuilta :)  Päädyimme yöksi Utön laituriin. 

Syyskun loppupuolella keli olisi voinut olla hippusen huonompikin, mutta Utö näytti jälleen parhaat puolensa! 

Paluu kotisaarelle

Pitänee heti alkuun täsmentää otsikkoa, eli väliaikaiselle kotisaarelle. Ja paluu vain pikavisiitille. Kotimäärite kattaa siis paikan jossa pääasiallisesti kulloinkin asun. Alkuperäiskotinihan löytyy syvältä Satakunnan metsistä. Sen jälkeen kotini onkin ollut aika monessa paikassa, ainakin parikymmentä erinäköistä osoitetta on tullut koeasuttua. Ystäväni ovat kiitollisia siitä, että osoitelehtiöihin saa lisäsivuja :) Nyt olen asustellut pian kymmenen vuotta samassa paikassa, tässähän voisi alkaa taasen suunnitella muuttoa!

Mutta aiheeseen!
Sattuman oikusta päädyin reilu kymmenen vuotta sitten muuttamaan Utöseen. Pakkasin Helsingin-kodistani kamppeet muuttoautoon, hurautin sillä Suomen Turkuun, ja muuttoauto ajettiin laivaan. Seuraavaksi ajelinkin autolla Utön linnakkeella, purin muuttokuorman, ajoin auton takaisin Utön rantaan ja luovutin avaimet laivan väelle.

Laivan irtaannuttua kipitin takaisin uuteen kotiini ja asetuin taloksi. Ja aloin tutustua uuteen kotisaareeni. Mikä paikka! Siinä sitä riitti maalaistytölle ihmeteltävää! Aika pian kävi selväksi, että Mannerheimintieltä voi kyllä muuttaa Utöseen, mutta Utöstä EI voi muuttaa takaisin Manskulle. Soitto kiinteistönvälittäjälle helpotti tilannetta. Kunnes koitti paluumuuton aika, se olisi ihan oma tarinansa. Tiivistetysti: elettiin aikakautta, jolloin netti ei ollut vielä nykymuotoinen, ja Turkkarin tullessa saareen oli parhaat asunnot jo ennätetty mantereella myydä. Mutta uusikin koti siis löytyi!

Kaikkiaan vietin Utössä hippusen vajaa kaksi vuotta. Mahtavaa aikaa! Minusta jokaisen suomalaisen tulisi asua ainakin yksi vuosi ulkosaaristossa. Antaa hienosti perspektiiviä arkiseen elämään ja nykyajan kiireeseen. Pitänee myöntää, että nykyään huomaan taasen mussuttavani ihan liian heppoisesti yksinkertaisistakin vastoinkäymisistä. Että se siitä kasvamisesta.

Olen poismuuttoni jälkeen käynyt jonkin verran Utössä, nyt ensimmäistä kertaa kesäaikana ja melkeinpä turistina. Moni asia on tuona aikana muuttunut, mutta moni onneksi myös säilynyt. Utö on yhä huippuhieno paikka, yhteysliikenne toimii ja majoitustakin löytyy. Kauppa on päivittäin auki. Kasarmi toimii nykyään majoituskäytössä, laituritilaa on veneilijöille entistä enemmän ja saarella asuu "uusia" asukkaita. Puolustusvoimilta vapautuneet tilat ovat mahdollistaneet monenmoista toimintaa ja uusia asukkaita. Varjojakin idyllin päällä on.Koulu saattaa sulkeutua vuoden kuluttua. Majakka puolestaan kenties jo aiemmin, nythän on vallalla turvallisuusbuumi vailla järkeä. Merenkulullisesti majakka toki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta viikoittainhan noita kivimajakoita Suomessa syttyy palamaan, joten ehkä sulkemiselle on perusteitakin...

Utöseen pääsee kesäisin suoraan Turusta, aikataulu löytyy tästä.
Yhteysalus puolestaan kulkee läpi vuoden, sen aikataulu löytyy tästä. Eivor lähtee Nauvon Pärnäisistä. Samalla tarjoutuu oiva mahdollisuus tutustua kesäiseen Nauvoon.

Utö on hieno paikka. Siellä vuorottelevat niin merenkulku, linnakehistoria, luonto kuin nykyaikakin. Suosittelen käymään! Alla vielä kuvakavalkadi reissulta.

Vaalea rakennus ei siis ole tuo vuokrattavana oleva sauna. Mutta myös talo olisi vailla lapsiperhettä ja siten siis vuokrattavissa. Kouluhan saarelta löytyy :) Lisää tietoa löytyy tästä.