Laatoitusta saaristossa

Otsikko ei nyt viittaa "sellaiseen" laatoitukseen, vaan muistolaattaan. 

Manan majoille siirtyneen Nauvon, nykyisen Paraisten kaupungin alueella sijaitseva Pensarin linnake sai oman muistolaattansa Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistyksen toimesta. Muistolaattahanketta koordinoi Rannikkotykistösäätiö, tarkoituksena on merkitä muistolaatalla entisiä rannikkotykistön toimipaikkoja. Ja saaristossammehan riittää noita e n t i s i ä linnakkeita. Toki ne yhä fyysisesti ovat paikallaan, mutta toiminnoiltaan alasajettuina. Lisää tietoja hankkeen toteutumisesta löytyy tästä.

Pensarissa paljastettiin muistolaatta 10.9.2013. Linnake toimi saarella vuosina 1939-1944. 

Hmmm... kuntaliitosten seurauksena Paraisten rannikkopuolustus alkaa olla aika hyvällä mallilla. Linnakkeita (entisiä pääosin) on melkoisen monta: Berghamn, Jungfruskär, Alskär, Utö, Bokulla, Gyltö, Pensar ja Borstö. 

Pensarin lyhyt historia linnakkeena on suunnilleen seuraava: 

Rannikkotykistö siirtyi Pensariin syksyllä 1939. Saari oli toiminut jo aiemmin maanpuolustuksen eräänlaisena tukikohtana: jo 1920-luvulla alueella harjoitteli merisuojeluskunta, ja se toimi lounaisten merisuojeluskuntien venetukikohtana. Suojeluskuntien toimesta saarelle sijoitettiin kaksi tykkiä (152/45 Clo ja 152/35 MK) vuonna 1936. Pensar tunnetaan suojeluskuntien, lottien ja sotilaspoikien koulutuspaikkana. Syyskuussa 1939 saarelle perustettiin merivalvontakeskus, ja ensimmäiset reserviläisensä linnake sai lokakuussa, lääkintälotta saapui kuukautta myöhemmin.Joulukuussa 1939 linnakkeella käynnistyi Rannikkotykistön koulutuskeskus II:n toimesta alokaskoulutus. Canet'n tykki vaihdettiin 152/35 MK-tykiksi vuodenvaihteessa. Linnakkeen edustalla oli ankkurissa miinaproomuja. Tämä kohotti huomattavasti linnakkeen kynnystä tulenavaukseen huolimatta lukuisista havaituista ylilennoista.  Pensarin tykit siirrettiin jatkosodan alettua ensin Bromarviin ja sieltä edelleen Karjalaan. Linnaketoiminta päättyi vuonna 1944. 

Paikoitellen Pensarin maasto on kuin keijukaismetsä.  Linnoitettu sellainen kylläkin... Ammusvarasto sijaitsee kasarmin yläpuolella olevan tykkiaseman vieressä.

Betonirakenteet ovat yhä sitkeästi paikoillaan. Puuosat puolestaan ovat useista rakenteista jo maatuneet.

Avoimet ovet ovat päivän sana rannikkopuolustuksessa. 

Tykit oli sijoitettu betoniperustalle, mutta sen suurempia rakenteita ei niiden ympärille ole rakennettu. Kummankin tykin asema löytyy yhä helposti maastosta. Kuva ei tee oikeutta sille, kuinka korkealla asema sijaitsee. Voi vain miettiä, mikä urakka on ollut kuljettaa tonnien painoisia tykin osia tiettömän kalliotaipaleen laelle. Jalkapatikkakin sai hippusen hikeä pintaan. 

 Lottien valvontapaikalta maisemat oli huimat! Kuva elokuun alusta jolloin Suomi oli vielä auki. 

Syyskuussa, jolloin Suomi on jo suljettu ja merelliset palvelut ovat taas seuraavasta juhannuksesta eteenpäin tarjolla, merellä näyttää veneilyn osalta useimmiten tältä: 

Tästä ei todellakaan tule remontti- tai sisustusblogia, mutta pieni päivitys tuoltakin saralta: 

Eräs naispuolinen ystäväni sanoi, että maalaus on hänestä tosi mukavaa puuhaa. Olin jo suunnitellut, että maalauksenkin saisi hoitaa palkkaamani remontoija. Tästä innostuneena päätin sittenkin maalata toisen huoneen itse. No... maali on siellä missä pitääkin, mutta: eipä tullut mieleeni, että rajauksessa käyttämäni maalarinteippi on vähän kuin karvanpoistossa käytettävä kuumavaha. Ai miksi? No siksi, että kummankaan ei kannata antaa kuivua käytettävälle pinnalle. Jos ette tiedä miten sitten käy, sopii kokeilla. Ja työhuoneen maalaa ensi viikolla remonttisetä. Alusta loppuun - teipillä tai ilman.  

Aurinkoista loppuviikkoa! 

Karhukaupungin rannoilla

Piipahdin eilen pikaisesti Porissa. Sääennuste lupaili mukavaa heinäkuun lopun kesäistä säätä. No niin varmaan jonnekin päin Poria, muttei Reposaareen asti! Olin varautunut vain siihen kesäiseen säähän, joten kylmähän tuolla tuli. Kaikki säät saaristossa ovat loistavia, niistä en toki jurputa. Lähinnä siitä, että missä vaiheessa elämää ihminen oikeasti oppii varustautumaan oikein :)

Kuva on siis eiliseltä, heinäkuun viimeiseltä päivältä, ei syyskuulta... Hippusen yli kymmenen astetta lämmintä, ajoittaista tihkusadetta ja lyhythihainen paita. 

Horisonttihoidossa näkyy kaksi laivaa. 

Tyrnin väristä pystyi onneksi määrittämään vuodenajan, eli ihan syyskuu ei vielä onneksi ole!

Viime reissulla pari viikkoa sitten aurinkokin muisti ilmoittautua. Piti samalla ihan varta vasten käydä katsomassa miltä ne Mäntyluodon hiekat näyttävätkään! Hyvältä tietysti!

Nyt auton keula kohti Pensarin (muinaista) linnaketta, tällä kertaa mukana on lämpöistä vaatettakin! Jännitysmomenttia tulee lähinnä siitä, että viimeksi samaisella yhteysaluksella syttyi matkatessani tulipalo (jokunen vuosi sitten). Tuolloin omasin vielä ranskalaisvalmisteisen auton, ja olin vilpittömän pahoillani kun se ei ollut mukana. Yhteistyömme ei ollut kovinkaan mairittelevaa, ja hetken jo elättelin toiveita josko se olisi haihtunut savuna ilmaan jos olisi ollut mukana. Mutta palo oli pieni, saatiin onneksi nopeasti sammutettua ja auto oli koko ajan turvallisesti rannalla. Minun ja ranskiksen tie on onneksi eronnut jo kauan sitten.

Pensariin voi helposti tehdä päiväreissun, myös veneettömät. Saarella ennättää olla lauttavuoroista riippuen viidestä kymmeneen tuntia kerrallaan. Auto ei ole välttämättömyys, mutta toiselta lauttarannalta matkaa entiselle linnakkeelle kertyy yhteen suuntaan noin 3,5 km ja tarkoituksenani on kiertää alueen luontopolut. Ajan säästämiseksi päätin ottaa kerrankin auton mukaan saarelle asti. Oppii sekin hiukan merenkulkua! Laitan tänne muutaman kuvan reissusta lähipäivinä.

Lisätietoa Pensarista löytyy täältä.