Huolenpitoa ja rapsutusta

Inventoimme taannoin Saaristomeren linnakkeiden "hylätyt" tykit, eli ne, jotka on poistettu käytöstä ja valtaosin myös de-aktivoitu. 

Tykit ja tykkiasemat edustavat elettyä elämää, elämänmuotoa, kulttuuri-, sota ja asehistoriaa, maanpuolustusta, maisemaa ja paljoa muuta. Osa tykkiasemista on suojelukohteita. Ja suuri osa kaipaa nyt ja tulevaisuudessa hellää huolenpitoa ja rapsutusta. Siis tykit ja asemat :) 

Aiheen tiimoilta on maaliskuun lopulla luvassa seminaari täällä Turussa. Sen ohjelma ja ilmoittautumistiedot löytyvät tämän postauksen lopusta. Tervetuloa kaikki asiasta kiinnostuneet! 

Olemme rakentamassa toimintamallia, jolla saisimme tykkiasemat niiden arvolle kuuluvaan kuntoon. Osa asemista on hyvässä kunnossa, mutta jokunen taas - voi voi. Sodat ne kyllä kestivät, mutta jatkuva ilkivalta ja paikoin myös hylätyksi tuleminen on ottanut koville. Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, vaan nyt on tuhannen taalan paikka saada asemia kuntoon ja päästä itse mukaan merelliseen toimijajoukkoon. 

152/50-T Örössä. 

152/45-C Krokössä. Kaipaa harjaa ja vähän muutakin. Tänne on jatkuvasti yritetty päästä sisään ja luukut ovat melko vääntyneitä. 

"Maanpuolustushenkinen kesämökki" eli 152/50-T Jungfruskärissä. Päivä paistaa katosta ja seinästä sisään, ja ihanaiset kävijät ovat käyttäneet asemaa käymälänä. 

Ja se mainitsemani seminaari (huomioittehan ennakkoilmoittautumisen!): 

SAARISTOMEREN TYKKIASEMIEN TULEVAISUUS

Vähä-Heikkilän Jarkka-salissa la 29.3.2014, Rykmentintie 15, 20810 Turku

Seminaari toteutetaan Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistyksen ja Arkipelagia-seuran yhteistyönä. Seminaarissa esitellään Saaristomerellä ja Selkämerellä sijaitsevat 6” tykkipatterit ja pohditaan mahdollisuuksia niiden kunnostamiseen ja saattamiseen sellaiseen kuntoon, että ne ovat turvallisia, siistejä ja ympäristöön sopivia. Samalla pohditaan, miten hyödynnetään näiden asehistoriallisten helmien käyttöarvo matkailun kehittämisessä. Oma haaste on taata tämän työn jatkuvuus. Tykkiasemat edustavat ase- ja sotahistoriaa, alasajettua elämänmuotoa ja aselajia sekä nykyistä saaristoamme.

Toivomme, että tämä haaste kokoaa asiasta kiinnostuneet seminaariimme.

Sitova ilmoittautuminen sähköpostitse arkipelagia@gmail.com tai 040-588 4231(Johanna Pakola) 23.3. mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerrothan mahdolliset ruoka-aineallergiat. Osallistumismaksu on 10 euroa, joka maksetaan paikan päällä ilmoittautumisen yhteydessä käteisellä (varaathan tasarahan). Osallistumismaksu kattaa seminaarin, aamukahvin ja lounaan.

Seminaarin ohjelma:

8.30-9.00           Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.00-9.10           Seminaarin avaus                                                                                

    -Aamupäivän puheenjohtaja Johanna Pakola, Turrtr py

                          -Salla-Maria Alanen, Arkipelagia-seura

                          -Saariston käyttäjän näkemys, lääkintöneuvos ja luontokuvaaja Sakari Alhopuro

9.10.-9.25         6” tykin yleisesittely                                               kapteeni evp Tauno Setälä, Selkämeren                                                                                                       rt-kilta ry

9.25-10.15        Saaristomeren tykkiasemat                                    Johanna Pakola Turrtr py

10.15-10.30      Metsähallituksen puheenvuoro                               Metsähallitus

10.30-10.45      Merivoimien puheenvuoro                                     Merivoimat

10.45-10.55      Tykkien hoito, Kuuskajaskarin malli                      Tauno Setälä, Selkämeren rtkilta ry

10.55-11.05      Alskärin tykkien kunnostus ja hoito                        Pekka Mattila, Forum Marinum

11.05-11.15      Örön 12-tuumaisten kunnostushanke                     Pentti Sillanpää, Arma Aboa

11.15-12.15      Lounas Sotilaskodissa

12.15-12.40      Mpk:n meripuolustuspiiri –

    merellinen toimija                                                   Tapio Hirvonen, Meripuolustuspiiri

12.40-13.00      Ohjausmalli toiminnan kehittämiseksi                       komentaja evp Sakari Kinnarinen

13.00-14.00      Otetaanko haaste vastaan?

                         Keskustelua ja ajatuksia                                       Puheenjohtajat

14.00                  Seminaari päättyy                                                                                                                                                                      

Pitkä ikävä

Örössä, kuten varmaan kaikilla linnakesaarilla, on ollut käytössä monia hauskoja paikannimiä. Kuulisin niistä mielelläni lisää, niin Örön kuin muidenkin linnakkeiden osalta. Selityksen kera mielellään, ja kun nyt pyytelemään innostuin, niin luksusta olisi kuvailu missä kohtaa saarta mikin kohde on ollut. 

Suuri osa nimistä liittyy kohteissa tapahtuvaan toimintaan, tai siellä sijaitsevaan rakennukseen tai rakennelmaan. Esimerkkeinä ovat vaikkapa kuuden tuuman kasarmi, santarmin talo, eteläkärki tai rivitalonlahti. Toiminnallinen tai ei, on Örössä myös Krapulakallio. Kait sekin on toiminnallinen, ...ainakin subjektiivisesti paikan tuntemattomaksi jääneen nimeäjän mukaan tarkasteltuna. 

Aina kaikesta nimistöstä ei ole täyttä varmuutta. Yksi, tai oikeammin kaksi nimeä ovat kertojasta riippuen hieman eri paikoissa. Eli Örötä halkovien mukulakivettyjen tykkiteiden tietyt pätkät ovat Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä. Mistä ne alkavat ja minne päättyvät, olisi kiinnostavaa kuulla. Niiden määritteet kun ovat hieman veteen piirrettyjä viivoja. Ja kuulisin myös näillekin vielä selityksiä, eli miksi ne ovat juuri tuon nimisiä! Jonkinmoinen käsitys nimien taustoista on olemassa, mutta tästä(kin) olisi kiva kuulla lisää! 

Tässä siis Pitkä ikävä, ainakin yhden version mukaan. 

Ja miksi se sitten on Pitkä ikävä...no kun se vain jatkuu! Tämä on samaa tykkitietä reilun kilometrin päässä edellisestä kuvasta.

Örön tieverkostoon ja saareen laajemminkin pääsee tutustumaan tulevana kesänä useilla opastetuilla matkoilla  (klikkaa tästä). Alue on siis yhä sotilasaluetta. Vuonna 2015 linnake vaihtaa isäntää, ja keväällä 2015 Örö vapautuu siviileille. Tiedän, tämä on vanhan toistoa, mutta jottei tästä nyt tule väärää mielikuvaa ja joku innostu jo ryntäämään omatoimisesti paikan päälle :) 

Kesä mielessä

Varustauduin syksyllä (varmaan monen muun lailla) tulevaan talveen hankkimalla läjäpäin kaikkea lämpöistä retkeilykampetta (paitsi en sitä talvimakuupussia...). Ajattelin, että tulevilla saaristoreissuilla on takuulla kylmää, ja että tänä talvena en sitten palele! No eipä ole päässyt pakkanen viime aikoina kovasti täällä Etelä-Suomessa ahdistelemaan.  

Luotan vielä tuohon maaliskuuhun, josko se toisi pakkasta ja lunta. Lähinnä siis päästäkseni testaamaan lämpöiset hankintani, ja jotta valetalven katoamisen voisi konkreettisesti todeta kinoksiin ilmestyvistä pälvipaikoista! Jos koko kevät on tällaista +/- 0-asteista, niin mistä sitten oikeasti edes tietää, että kevät on alkanut? 

Toivoin saavani otettua paljon talvisia linnakekuvia, mutta vähiin ovat toistaiseksi jääneet. Joten tyydytään taasen arkistojen kätköistä löytyviin kesäisempiin kuviin. Jälleen ollaan suosikkisaarellani Örössä. Ensi kesänä sinne pääsee jälleen opastetuilla matkoilla, muttei omatoimisesti. Saari on yhä sotilasaluetta. Vuosi 2015 tuo sitten tähänkin muutoksen, eli Örö vapautuu ja se liitetään osaksi Saaristomeren Kansallispuistoa. Päivittelen asiaa täällä enemmänkin, kunhan Metsähallituksen suunnitelmat konkretisoituvat ja alueen tulevasta käytöstä tulee virallisia tiedotteita. Linnakematkailuahan voi ensi kesänä (Örön ohjattujen reissujen ohella) harrastaa täällä lännessä vaikkapa Isokarissa, Katanpäässä, Jungfruskärissä tai Utössä! 

 Linnakesaaret eivät ole aina pelkkää betonia. 

Örö-kirjani nimi oli Laidunmaasta linnakkeksi. Jokin aika sitten siitä visioitiin jo jatko-osaa nimellä Linnakkeesta laidunmaaksi. Hyvällä alulla ainakin tuo muutos jo on :) 

Ja löytyi se talvikuvakin, tämä on parin vuoden takaa. Kuvassa on Örön kuuden tuuman kasarmi ja patterin päällikön asunto. Kuuden tuuman kasarmi oli Örön alkuaikoina se ainut majoitus käytössäoleva kassu. Viime vuosikymmeninä sen käyttö on hiipunut, ja iloiset varusmiesvesselit ovat saaneet majapaikan kahdentoista tuuman kasarmilta. 

Ulkona syömässä

Perjantain (siis eilisen) kunniaksi minut vietiin ulos syömään. Slurps! 

Matka kulki halki Kurjenrahkan kansallispuiston. Viehkeä puisto. Jos siis liikkuisi päivänvalossa. Illalla maisemat jäi arvailuksi. Uskoisin, että kansallispuistoissa on hieno luonto :)  Käytössä matkalla toki oli otsalamppu, joka kuvanottoajan oli sammutettuna. Tässä maisemia: 

Ruokapaikkamme oli ihan huima! Laavu keskellä varsinais-suomalaista metsää! 

Avokeittiö on päivän sana! Näin oli myös meidän kohteessamme. 

Pääsin taas harjoittelemaan kameran käyttöä. 

Ruokapaikka oli myös siitä mahtava, että sinne voi jäädä yöksi. Näin mekin teimme. Moneenko suomalaiseen ravintolaan saa jäädä yöpymään? Lähinnä niihin, joissa onnistut sammumaan ilman ettei henkilökunta löydä sinua ennen aamua. 

Odottelin itse asiassa koko yön, jotta olisin kuullut edes suden ulvontaa, mutta turha toivo. Muutoinkin eläinmaailma oli aika poissaolevaa. Ainut sarvipää ilmestyi illan kuluessa nuotioon! 

Aamun tullen alkanut räntäsadekaan ei lannistanut tunnelmaa. Pukeutumiskysymys. Ja asennekin kait auttaa. Aamulla olisi voinut ottaa päivänvalokuvia puistosta, mutta hei, kaikki ovat nähneet räntäsateen! 

 Pienimuotoiset varustesulkeiset taitaa olla kyllä täällä edessä. Ensi kerralla (talviaikaan) otan ainakin extrasukat ja talvimakuupussin mukaan, vaikken nyt varsinaisesti palellut tälläkään reissulla. 

Missä ihmeen vaiheessa olen unohtanut kuinka mahtavia kansallispuistoja meillä onkaan! Tämä reissu pitää ottaa pian uusiksi! 

Kiirettä pukkaa (taas)

Tämä viikko on ollut aika härdelliä, ja tahti senkun jatkuu. Se seuraava dead-line humahtaa todelliseksi viikon kuluttua, joten nyt on loppusuoran aika. Ja pakko nipistää aikaa joka puolelta, muun muassa täällä netissä roikkumiselta (ja missäpä taasen juuri nyt olenkaan...). 

Jos joku suunnittelee linnakereissuja ensi kesäksi, niin tämä (klik-klik nettisivuille) olisi yksi varteenotettava kohde, myös niille joilla ei ole omaa venettä! Reissua pukkaa runsaasti, ja nyt saarella voi yöpyäkin! Eli suunnaksi Kustavin Katanpää! 

Kasarmialueen idylliä 1920-luvulta. Kuvan keskellä oleva kouru on se paljon puhuttu vesikouru vesitornista upseerien saunalle. Muualle vesi tietenkin kannettiin. Oikean reunan rakennus paloi helatorstaina 1955. Vasemman reunan rakennus puolestaan on ollut tuosta tulipalosta lähtien ruokalana ja nyttemmin kahvilana. Uusi kahvila tulee ensi kesäksi satamaan. Terassin kera!  

 Tämä on malliesimerkki loistavasti toteutetusta työturvallisuudesta. Kuva on linnakkeella 1930-luvulla toimineelta Lypertön varavankilan kivilouhokselta.  

Ja kuuluuhan joka linnake-esittelyyn vähintään yksi tykki! Tässä kuuden tuuman Canet isolla patterilla. 

Katanpää on saanut siis uudet yrittäjät, ja linnakesaari on uudessa nosteessa. Onneksi kesä on jo tuloillaan (hetken päästä), joten pian päästään katsomaan  mitä kaikkea uutta saarella tulevana purjehduskautena onkaan! 

Yksi uutuus Katanpäätä koskien tulee olemaan hieman edeltäjäänsä kevyempi historiikki loppuunmyydyn Katanpää-kirjan tilalle. Ja se taasen tietää toteutuakseen tänne suuntaan pikapuolin taasen yhtä dead-linea :) 

Tallella ollaan

Huhuu, täällä ollaan! Nyt ei vain ole ollut aikaa kirjoitella blogia, pahoittelen. 

Yksi deadline lähenee kohisten, ja se on suoraan verrannollinen vähenevään vapaa-aikaan. Asioitahan ei siis voi tehdä ennalta ikäänkuin varastoon :) Ja toki tämän käsikirjoituksen luovuttamisen jälkeen vuoroaan odottelevat jo seuraavat urakat, mutta tahti hiukan helpottaa. Sälekaihtimet liimasin jo jokin aika sitten ikkunan alareunaan kiinni off-asentoon, jotteivat ihanaiset talvisäät houkuta nyt liikaa paheen polulle kameran kera. 

Tilanne kieltämättä hieman potuttaa. Eikä vähiten siksi, että nyt  objektiivin toiselle puolelle olisi ollut tarjolla sekä kuutamoa etä huimia jääkukkia. Mutta valitsin sitten viime tippaan jätetyn käsikirjoituksen... 

Toinen syy blogihiljaisuudelle on ollut kuvien puute. Tuoreiden sellaisten siis. Vanhoja olisi kone pullollaan, mutta kun en ole ennättänyt kaivella niitäkään. Tilanne helpottuu taas pian! Yksi kuva tupsahti sentään esille. Aasinsilta tämän ja linnakkeiden väliltä vaatii nyt niin paljon mielikuvitusta, että äkkiseltään en kehittele tähän minkäänmoista siltaa. Mennään siis (tälläkin kertaa) alta riman. 

Vettä tässäkin kuvassa on, mutta kyseessä on makea vesi eräässä pikkuisessa joessa. Ja jos oikein tihrustaa, niin jäälautalla lumen päällä on kaksi tummempaa pistettä. Yksi tipu käväisi tässä tarpeillaan. Eikös tämä jos mikä ole vesivetoinen vessa? 

Pakkohan tähän oli kaivaa vielä tuo tipukin, eli tässä alla kuusamolainen koskikara. Hullu otus suoraan sanottuna, hyppii intoa piukeenaan jäisessä koskessa ja polskuttelee kuten meikäläiset uimahallin lämpimässä vedessä. Mutta on se sentään aika söpö :) 

Kohta se tulee!

Hupsista! Meinasi tulla jo pidempikin kirjoitustauko. Tälle osastolle siis, muutoin olen juurtunut työjakkaraan. Taasen kun pukkaa yksi dead-line päälle, ja niihin ei näköjään voi varautua mitenkään ennalta. Vaikkapa hoitamalla asiat ajoissa... 

Mutta siis mikä onkaan tulossa... No talvi: pakkaset ja kuvauskelit! Pääsee valkoiseen maailmaan, ja jos oikein hyvin paukkuu mittarissa ja ripsottelee tavaraa taivaalta, niin jopa vähän harrastelemaan kaikennäköistä kylmän ilmanalan juttua! Mahtavaa! 

Mitä pakkaset sitten tarkoittavatkaan liikkumiselle merellä. No muutoksia jonkin verran, mutta jos on ammattilainen, niin homma on hanskassa ja kaikki sujuu kuten ennenkin - ammattitaidolla. Asiaa voisi havainnollistaa vaikkapa linnake-elämän osalta seuraavilla kuvilla, niiden myötä mukavaa pakkassään odottelua! 

Matkalla Russaröön. Jää arvoitukseksi kuka tai mikä onkaan köyden toisessa päässä :)  

Tehoja tasan yhden hevosvoiman verran. 

Hitaasti mutta ei ehkä ihan varmasti...?  

Lomakuljetus lähdössä Öröstä Rosalaan ja sieltä hieman lämpöisemmissä merkeissä eteenpäin. Ja linnakkeita tuntemattomille: matka taittui tällä yhdistelmällä jäätä pitkin :)