lauantai 24. toukokuuta 2014

Viikko(jen)katsaus

Leipätyö on taasen onnellisesti pitänyt minut kiireisenä, mutta nyt hellepäivän kunniaksi vuorossa oli päivittelyä suunnassa jos toisessakin. Päivitin kotisivuni (www.merimaanikko.fi) ja huomasin, että jos klikkaa ikonia jossa lukee nollaa, niin se toimii.... Nollasi sitten kaiken eikä vain sitä viimeisintä muutosta... Onneksi olin ajatellutkin (jälkiviisaana kai) joskus vähän muuttaa sivupohjaa. 

Kirjarintamalla nyt painossa olevan Katanpään ohella luovutin erään toisen käsikirjoituksen jokunen viikko sitten, ja yksi kirja pitäisi vielä saada kansien väliin syyskuuhun mennessä. Joten vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa. 

Tämä tupsahtaa markkinoille 7.6.

Alkuvuodesta pidin itsekseni jokusen suunnittelupalaverin. Mitä haluan Merimaanikolta, mikä on ydintoimintaa, mille olisi kysyntää jne. Tämä yrittäjyys (kuten kaikkien elämä) on myös kannattavuuslaskentaa. Ei riitä, että työ on motivoivaa, sitä on rittävästi ja sen osaa toteuttaa. Sillä pitää myös kyetä elämään. Tätä pyrin toteuttamaan nyt olemalla reipas ja tekemään jatkossakin pitkää päivää. Ydintoimintaan määrittelin kirjat ja kirjoittamisen. Tästä kerron viikon-kahden kuluessa hieman lisää.

Olen reipas muun muassa näissä maisemissa! 


Jotten ole kuitenkaan ylireipas, pitää aina olla aikaa tarkkailla vähän ympäristöäkin. 

Päätin myös keväällä keskittyä joka päivä huolehtimaan entistä paremmin itsestäni. Tajusin kait, että jopa minä vanhenen pikkuhiljaa. Niinpä päiviini ovat löytäneet taasen tiensä (satunnaiset) aamulenkit, kuntosali ja terveellisempi ruokavalio (joskaan en ihan hunningolla ennenkään ollut). Yrittäjän tärkein voimavara on yrittäjä itse. Ja vaikka en tietenkään ole korvaamaton, niin aika lähellä sitä kyllä :). Arvostan suunnattomasti työnantajia, jotka mahdollistavat työntekijöilleen työpäivän aikana toteutettavan liikunnan ja harrastamisen. Nuo työnantajat ovat oivaltaneet sen tärkeimmän voimavaransa.  

Lisäsin liikuntaa työpäiviin vaihtamalla autoilun fillarointiin. Hippusen käytin konevoimaakin, eli reissasin Förillä Turusta Åboon:) 

Olen hieman kateellinen niille, jotka saavat sairaslomaltaan palkkaa. Tässä onneksi yrittäjäkin voi ennakoida ja kiertää tuskallisesti kaikki vakuutusyhtiöt läpi, vertailla, pohdiskella, kysellä, tehdä kompromisseja ja lopulta vaihtaa mielestään parhaaseen yhtiöön. Nimimerkillä tämä tuli juuri tehtyä. Seuraavan kerran kun päätän kilpailuttaa vakuutukset, toteutan sen paneelikeskusteluna. Pöydän toiselle puolelle istutan vakuutusyhtiöiden edustajat, ja itse istun ja tenttaan toispualpöytää. 

Mutta ihan varmuudeksi vielä: yrittäjyys on minulle ihan loistojuttu! Oikeasti! Olen hullu tekemään töitä, ja nyt voin tarvittaessa syyttää siitä vain itseäni :) 

Kokouspaikkana Suomen Joutsen on ihan ehdoton suosikki!!


Jos sitä vapaa-aikaa onkin vähän, niin onneksi sitä sentään on! Tänään on tämän yrittäjän vapaailta, ja se kuluu ystävien seurassa grillaten ja lämmöstä nauttien! Huomisen voi taas pyhittää työnteolle! 

 Ja mahtui sitä vapaa-aikaa viikollekin! Kirja päätyi painoon ja minä suuntasin piknikille Ruissalon kärkeen!  Hyvät eväät, ihana seura, upea maisema ja meri! Pöllömminkin voisi illan viettää! 




torstai 8. toukokuuta 2014

Lossailua

Kesäkausi tuli korkattua eilen. Sisäpalvelus päättyi (=yksi pitkään prosessoitu kässäri päätyi tilaajalle), ja nyt on aikaa poistua neljän seinän sisältä! Käsikirjoituksen luovuttamista piti toki juhlia, ja niinpä tiistai-ilta sujui ensin Forum Marinumissa uuden näyttelyn avajaisissa (suosittelen: klik-klik) ja kotiin palattuani juhlistin iltaa vielä -sulattamalla pakastimen... 

Seuraava kässäri pitäisi luovuttaa ensi viikolla... Kirjoja ei siis tehdä i h a n näin rivakasti, yleensä prosessi kestää vuoden molemmin puolin, vähän yli tai ali. Nyt kyseessä on jo kertaalleen julkaistun ja loppuunmyydyn kirjan (Katanpää -linnakkeesta vankilaksi) uusi painos. Päivittelen sitä hieman (puuhastelin tätä jo noin vuosi sitten, mutta urakka jäi tuolloin aika vaiheeseen), ja se sujuu toivottavasti tässä ajassa. Parin päivän kokemuksella veikkaukseni on vahva ehkä. Salainen ase tässä urakassa on rautahermoinen taittaja :) Kesäkuun alkuun pitäisi olla valmista ja painettuna. Vähän kyllä jänskättää ehtiikö...

Mutta se kesäkausi! Siihen riitti Saaristotie päästä päähän! Auton ilmastointi oli käännetty hippusen yli 20 plussa-asteeseen, luonto vihersi ja keli oli mitä aurinkoisin. Jos muisti pysytellä auton sisällä, tuntui oikeasti kesältä! Oma kesäni on pitkälti liikkumista Saaristotietä, Kustavintietä tai Kasnäsin tietä milloin minnekin laiturin nokkaan, joten kausi on näinollen korkattu. Pöllömminkin päivän olisi voinut viettää, nyt jatketaan taas jokunen päivä tiiviillä sisäpalveluksella.  

*huokaus* Tämä on yksi maailman lumoavimmista elementeistä.  



 Purkkareita oli liikkeellä jo niin paljon, että niistä saattoi puhua monikossa. 
Tässä puolet päivän havainnoista.


 Naapurilautta. 

Vastaantulija. Ja minä päädyin siis piskuiselle Odilille. Kolme lauttaa arkipäivänä oli vähän hämmästys. 

 Tykinhoitaja (putken päällä) oli kovin välinpitämättömän tuntuinen.

 Melkein valkoinen. 


Olen haaveillut 20 vuoden ajan, että tämä kukkula pitää vielä joskus nähdä ylhäältä.  





perjantai 2. toukokuuta 2014

Siedätyshoitoa

Hiiulihei! 

Ihan pian alkaa kesäkausi! Keväthän alkoi jo marraskuussa, mitä nyt pieni lumisade pariin otteeseen tuli tuohon väliin. Kevätkauteni meni pääosin kokonaan sisäpalveluksessa kirjoittaessa, mutta josko sen vastapainoksi voisi nyt kesällä olla enemmän hiukan vapaallakin! Ainakin päivän per viikko :) 


 Pian pääsee merelle!!

Ikuisuusprojekti työkoneen siivoamiseksi jatkuu, ja sen kunniaksi blogin kuvat ovat viime ja edellisen vuoden räpsyjä. Uuden sadon kuvia alkaa tulla taas ensi viikolla, kun pääsen tutustumaan muutamaan mielenkiintoiseen tuoreeseen paikkaan (satavuotias kohde on monilla mittapuilla aika tuore tapaus, kai... )! 

Rappiotilassa olevia rakennuksia on saaristossa (ja toki kuivalla maallakin) paljon. 


Sisäpalveluskauden päättäminen pitää tehdä varovaisesti. Tällä kertaa kokeilen josko sopiva keino olisi vaikkapa taloyhtiön pihatalkoot, siellä happihoitoa tulee yllin kyllin! Ja jos talkoiden seurauksena on seuraavana aamuna hieman hutera olo, on se (varmaankin) merkki siitä, että talvella/keväällä ei ole oltu riittävästi ulkona. 



Ai niin, tuli mieleeni... saavatkohan linnut ikinä auringonpistosta...?