Puutetta valosta - ja ajasta

Joulukuussa on tullut vietettyä aikaa koneella enemmän kuin laki sallii. Toki olihan tässä pieni tauko joulun alla, mutta se ei edesauttanut kirjoitusurakoiden etenemistä sen paremmin kuin ei toiminut virkistävänä taukonakaan.  

Päivittäinen ulkoiluni suuntautuu pääasiassa lähimetsiin.  Merestä ja saaristosta voi nyt vain haaveilla, toki ovathan ne tuossa ulottuvilla, mutta päivänvalon aika kuluu - missäpä muualla kuin työkoneella!  Vuosikin vaihtuu työkoneen ääressä, mutta onneksi urakat ovat huisin kiinnostavia ja haasteellisia. Täältä suunnalta tärähtää ensi vuoden aikana lukemista ainakin kolmien eri kansien väliin, eli siinä syy miksi olen juurtunut tähän koneen äärelle. Taidan olla vähän pöpinä työhöni. Se lienee hyvä asia... ?? Onhan ... :) 

Uudenvuodenlupauksia en oikein harrasta. Miksi säästää hyvien tavoitteiden asettamista johonkin tiettyyn ajankohtaan (ja enemmistö meistä lupailee itselleen nousuhumalassa asioita joita ei takuulla selvin päin pitäisi mahdollisina, eli useimmiten tavoite tuhoutuu jo epärealistisiin odotuksiin). Eikö asioita/tavoitteita/haasteita voisi luvata itselleen juuri silloin kun tavoite kirkastuu? Jos jotain nyt pitäisi kuitenkin lupailla, niin ehkä yritän opetella ensi vuoden aikana kuvaamaan paremmin. 

Tämän vuodenajan kuvat harmaiden ilmojen ja pitkien työpäivien myötä ovat vähän vähissä, ja lähilenkkini maisemissa vilahtelee lähinnä paikalleen unohtuneet kasvihuoneet. Ne ovat täällä jo vilahtaneetkin, joten kaivelin kuvaksi toisen version taannoisesta Heponiemen loiston kuvasta (joka päätyi joulukorttikuvakseni tänä vuonna). Sen myötä loistavaa alkavaa vuotta! 

Rakas joulupukki

Hyvä parahin pukki. Tiedän jo minäkin, mitä ikänäöllä tarkoitetaan. Saatika sinun kohdallasi, sillä lienet minua ainakin muutaman vuosisadan vuoden iäkkäämpi (muistaakseni olit jo minun lapsuudessani aikuinen, eräänä jouluna jopa erehdyttävän paljon naapurin Tauno-sedän oloinen).

Kilttinä tyttönä toivoin tuossa joulukuun alkupuolella, että ehtisit porosi kanssa käymään täälläkin päin. Ajatuksenani oli, että jos et aattona kaikilta kiireitäsi ennätä, niin sitten vaikka hieman aiemminkin sopisi - minä kyllä joustan näissä asioissa! Toive toteutui muutamaa päivää ennen joulua - yhdellä pienellä muutoksella: luit ilmeisesti sanan poro sanaksi noro.

Positiivista tässä (kait...??) on se, että paasto ja tehodieetti tuli aloiteltua jo päiviä ennen joulua, saatikka uuttavuotta joka on se varsinainen laihisstarttien el'dorado.

Ja jotta joulun alla ajankäyttöni olisi ollut tehokasta, ajatuksenani oli sekä siivota että kokkailla vasta paria päivää ennen joulua. Josko tästäkin oli näin jälkikäteen hyötyä - ei tullut turhaan tehtyä ruokia jotka olisi jäänyt syömättä. Olisi toki ollut kivampi sairastaa siivotussa asunnossa. Mutta pukki hyvä, tämä EI MISSÄÄN NIMESSÄ ole toive, sillä muutoin kuitenkin lähetät kotisiivoojan ja sitten uuden noroviruksen :(

Joten sovitaanko jo nyt, että ensi vuonna voit tulla ihan vaan vaikka kävellen käymään. Ettei taas tule sekaannuksia noiden aakkosten kanssa. Ja toinenkin toive olisi... kävisitkö ihan kaiken varalta näöntarkastuksessa ??

Katse itään päin

Tämä on nyt mennyt muinaiskuvapainotteiseksi, ja sama tahti jatkuu yhä edelleen. 

Useimmat linnakkeistamme sijaitsevat saarilla, joissa ei ole ollut siviiliasutusta. Mukaan mahtuu kuitenkin jonkin verran poikkeuksiakin. Utö lienee näistä se tunnetuin, eli saarella oli asuttu jo pitkään ennen kuin venäläiset keksivät askarrella sinne linnakkeen. 

Itäisellä Suomenlahdella, jossa rannikkotykistö oli monessa rähinässä mukana, yksi aktiivisesti käytetty siviilien asuttama tukeutumispaikka oli upea ja idyllinen saaristokylä: Haapasaari! Kylä lienee tässä yhteydessä vähän suppea määritelmä, sillä Haapasaari oli oma kuntansa vuoteen 1974 asti. Toki kuntaan kuului lukuisia muitakin saaria. Lisämeriittiä  Rannikkotykistökunnaksi tulee vielä Rankin suunnalta, joka oli nelisenkymmentä vuotta osa Haapasaaren kuntaa.

Huonosti ei sijoitu Korppookaan, jossa oli samaan aikaan linnake Alskärissä, Utössä, Bokullassa ja Gyltössä. Houtskarikaan ei kalpene pahasti tässä listauksessa: Lökholm (alias Havträsk), Berghamn ja Jungfruskär. Tässä vaiheessa joku ympyröi Helsingin, sillä siellä linnakkeita oli vaikka muille jakaa (kuten nyt on siis käynytkin: omistuspohja on tänä päivänä aika laaja). Mutta jos mitataan linnaketiheyttä per kunta asukasmäärään suhteutettuna, ei Helsinki tällä kertaa pokkaa ykköspaikkaa.   

Jos taasen tarkastellaan tänä päivänä eri kunnissa toimivia linnakkeita, näyttää rannikkotykistön sydänkäyrä pelkkää viivaa. Ei anneta sen lannistaa, vaan pidetään perinteitä yllä !

Ja jos tarkastellaan asiaa kuntatasolla, niin linnakkeiden ohella kunnatkin ovat kadonneet.
Paitsi Helsinki. Ainakin toistaiseksi se on yhä tallella :)  

Haapasaari silloin muinoin, kuvat on  otettu abouttiarallaa 1940-luvun alkupuolelta. Vanhan herran albumissa ei näille ollut merkittynä minkäännäköistä vuosilukua. Alempi kuva on ottetu ylemmässä kuvassa näkyvästä puokista (rakennettu 1862).

Annie mestariampuja

Eilisen Arma Aboa-juhlan jälkimainingeissa kuvaksi sopinee Russarössä 1930-luvulla otettu kuva. Historiallinen ase tässäkin kyseessä.

Voi noita linnakkeiden naisia! Mihin kaikkeen he ovatkaan taipuneet! 

Sen pidemmittä kuvateksteittä: ulkoistettu lähipuolustus :) 

Kuuden tuuman kanuuna

Tänään päivän kuvan aihe valikoitui taasen löyhällä aasinsillalla. Meri, rannikkotykistö ja merkkipäivä. Meri ympäröi tätäkin linnaketta joka suunnalta. Ja linnake on tietenkin Katanpää, tai oikeammin tässä vaiheessa vielä Lypertö. Katanpää-nimi vakiintui vasta 1950-luvulla, tämä kuva on 1930-luvun lopulta. 

Kuvan tykki on 152/35 MK, kuva on nykyisin tyhjänä olevasta kakkosasemasta linnakkeen isolla patterilla. 

Ja se merkkipäivä - Arma Aboa juhlii tänään 40-vuotista taivaltaan. Mikäpä muu sopisi asehistoriallisen seuran merkkipäivän kuvaksi kuin vanha rannikkotykki. Arma Aboa osallistuu aktiivisesti myös Örön 12-tuumaisten museotykkien kunnostukseen, siitä lämmin kiitos heille. Ja tuo lienee syynä sille, että seuraan kuulumattomana minäkin päädyn illalla juhlimaan asehistoriallista merkkipaalua :) Museoaseteemainen skål taitaa siis tempaista mukaansa illemmalla!

Erilainen joulunalusaika

Kaupungilla (ja varmaan muuallakin) alkaa jo olla joulukiirettä niin, ettei siltä välty kukaan.Jos ei muuten, niin joutuu ainakin sivustaseuraajaksi. Aina joulunalusaika ei ole ollut kiireistä jouluvalmistelujen vuoksi, mutta mukaan on päätynyt - halusi tai ei. Nämä erilaiset joulunaluskiireet jäivät taas mieleen kun selailin vanhoja muistiinpanojani. Yksi ikuisuusprojekti, joka minulla on työn alla, on saattaa erään everstiluutnantin jäämistön päiväkirjat kirjamuotoon. Urakkaa on aika paljon, sillä noita pikkuisia mustia vahakantisia päiväkirjoja on peräti kaksi matkalaukullista! Kirjoittelen niitä hissukseen ja pikkuhiljaa teen niistä ainakin yhden kirjan. Haastetta tässä riittää, sillä toisaalta haluaisin saada kaikki päiväkirjat julkaistuksi, toisaalta taas pitänee karsia aika rajusti. Nämä ovat vain niiiiiin herkullisia päiväkirjoja!  Kuvia on päiväkirjoihin verrattuna suunnilleen saman verran, joten ensi syksyn myyntiin tämä ei nyt vielä(kään) tule. Mutta josko sitten jo seuraavaksi syksyksi lopultakin! 

Kyseinen herra oli melko persoonallinen tapaus. Useimmiten päiväkirjamerkinnät olivat vain muutaman rivin pituisia. Niissä on aina mm. päivän aikana kulutetut rahat, juodut viinat, hiihdetyt kilometrit, junien myöhässäoloajat ja ajetut kilometrit sekä paljon muuta nippelitietoa. Tämä 72 vuoden takainen joulukuun 13. päivä on aikaansaanut poikkeuksellisen pitkän kirjoituksen. Siitä heijastuu hyvin arkinen tilanne Seivästön linnakkeella ja myös päiväkirjojen kirjoittajan tuskastuminen ylennykseen, jota ei vain kuulu. Tulihan se sitten lopulta, mutta kyllä sitä odotettiinkin. 

Päivän joulukalenterin luukku, ollos hyvät: 

13.12.41.

Heti aamiaisen jälkeen autolla Puumalaan ja Toniin. Mennessä kävin lievästi ojassa. Paluu matkalla S-ön lkeen kohdalla paukahti kuin kiv. laukaus. Jäähdyttäjän kansi kätki täyden roihun. Lunta lujasti koneeseen ja tuli sammui. Ajotottumusta n. 40 km lisää. Saunassa käynti. Lelu pahoinvoipa. Lehdestä tehtiin ev. luutn. ja Lepästä ja Auvisesta majuri. Taasen meni nippu nuorempia ohi. Majuri on äijä kuin äijä, oli sitten vaikka vain kiertokoulun käynyt ja lisäksi jonkun alku-upseerikoulun. Illalla lenteli tähtiä jopa pareittain. Revontulet loimusivat. Desantteja takaa-ajavia partioita odotettiin kovasti. Vasta hieman yli 21 tuli soitto. Partio oli palannut mukanaan kaksi desanttia ja kolme oli ammuttu. Kuulustelin vankeja aina klo 1:een yöllä. Partion johtaja ja tulkki Kyllönen oli ammuttu. Olivat startanneet Pietarista ja lentäneet n. 40 minuuttia. 2-moottorinen kone. Molemmat ensi kertaa lentämässä. Koneessa kaksi viinaryyppyä ja niskasta työnnettiin ulos. Puvut siniset toppatakit, vilttitossut, mustat karvalakit. 19-vuotias radisti oli avomielinen m.m. kertoi, että lähiaikoina tulee lähetettäväksi jotain rajan lähellä olevaa tehdasta (messinki?) tuhoamaan 100-150 desanttia. Hän kertoi lähetys- ja vastaanotto-aaltopituudet ja miten kierolla tavalla selvitetään eri päivinä voimassa-oleva tunnus. Radiokone & paperit oli poltettu. Päällikön kartta oli hukkunut. Matkan piti kestää 10 päivää. Tavoitteena oli Jäppilän l-kenttä. Koneesta oli aluksi viskattu Urin länsipuolelta toinen 5-miehen ryhmä Säkkijärvelle. Nämä tulivat Karjalaisten kylästä koilliseen Tarkkalan järven rannalle. Mukana tuli eri varjolla alas 5 paria suksia. Aseita oli yksi kp, yksi kivääri ja kolme nagania. Räj. ainetta, nalleja ja tulilankaa oli repussa. Muonaa oli 10:si päiväksi. Partio tavoitti ryssät Halolan järven itärannalla olevalla Suurisuolla. Syntyi kiivas laukausten vaihto. Tulos kuten edelläkerrottu. Kantoliinoina oli kaikilla laskuvarjoista leikattua kangasta. Pietarissa on kuulemma erittäin kurjat olot. Päivässä 125 gr leipää ja vettä. 

Huijari

Selailin kesäisiä kuvia, ja alla oleva räpsy tupsahti vastaan. Ilmiselvä huijari! Muistaakseni joululaulussa lauletaan armon valkokyyhkystä eikä suinkaan lokista; tämä tyyppi yrittää kyllä kovasti matkia. 

Ikuisuusprojektina oleva kuvien järjestäminen ja turhien poistaminen on meneillään. Uskoisin, että valmista alkaa olla tällä tahdilla varmaankin jo tuossa 2040-luvulla. Onko jollakulla ihan aikuisten oikeasti digikuvat hallussa selkeästi, järjestelmällisesti, avainsanoilla varustettuna ja riittävän moneen paikkaan varmuuskopioituna ?? Ja ne turhat otokset poistettuna ?? 

Kuva on otettu noin puoli vuotta sitten, eli enää ei tarvitse odotella kauaakaan jotta meri on taas ilman pilkkihaalareita kuljettavassa kunnossa :) 

Evakkoretkellä

Rivitaloasumisessa on puolensa. Hyvät ja huonot. Jos toisessa päässä taloa tehtävän remontin seurauksena pauketta ja poraamista kuuluu reilu kaksi kuukautta päivittäin, alkaa heikkohermoisilla jo hippusen pinna kiristyä. Niinpä tänään piti lähteä evakkoretkelle saaristoon. Josko naapuri saa tällä välin jo edes ne naulat taottua, voipi sitten seuraavat kaksi kuukautta naputella niitä pitkin seiniä. 

Evakkoretki oli saldoltaan erinomainen! Saaliina hyviä kuvia ja haastattelu yhteen tulevaan kirjaan. Talvisessa saaristossa ei niin kauheasti ole ihmisiä liikkeellä, mutta kuinkas ollakaan; törmäsin eräällä hylätyllä laiturilla vanhaan herraan, joka alkoi jutella kanssani. Siinä kaksi tuppisuuta vaihtoi  kuulumisia :) Ja turinoinnin lomassa ilmeni, että hän on merimies, kiertänyt maailman meriä vuosikymmeniä ja ollut aikanaan varusmiehenä rannikkotykistössä. Tässä vaiheessa olikin peli menetetty kohdaltani ja aikataulu (jos sitä edes oli ollutkaan) petti. Eihän siinä auttanut muu kuin päristellä lossilla toispual Ströömiä ja hörppiä Vartsalan vanhalla koululla pari maittavaa kaffekupillista ja kysellä herralta paljon lisää varusmiesmuistoja! 

Jos kaipaatte sununtaiajelukohdetta, suosittelen lämmöllä Vartsalan vanhaa koulua. Ihan huima paikka! Superhyvää kahvia, jättikokoisia suklaakakun paloja (joihin en sortunut) ja mieletön määrä jouluaiheista sisustustavaraa! 

Kuvaaminen jäi vähän kesken, mutta jotain sentään tarttui linssiin tänäänkin. 

Heponiemen loisto Laupusissa.

Niin, yksi hyvä puoli (monien  muiden ohessa) rivitaloasumisessa: jos naapuri ei olisi tehnyt remppaa, olisi evakkoretki jäänyt toteutumatta ja haastattelu sekä kuvat ottamatta. 

Majakat taipuvat moneksi

Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa lienee hyvä hetki nostaa esille myös naisten osuutta sotavuosina. Kotirintaman ohella naiset toimivat monissa tehtävissä jopa rintamaolosuhteissa, myös saaristossa. Kuvassa utöläislotta on tähystyspaikallaan Utön majakan huipulla. Majakka toimi sotavuosina ilmavalvonta- ja meritähystyspaikkana. Samoin rauhan aikana moni varusmies vietti happirikkaita hetkiä samaisen majakan huipulla, kunnes nykyinen (jo toimettomaksi jäänyt) merivalvontatorni valmistui.

Juhlan paikka

Tämän päivän kuvan myötä lähetän onnittelut parhaillaan 80-vuotispäiviään juhlivalle Rannikkoupseeriyhdistykselle. Huiman hienon aselajin kunniakkaat perinteet ja yhteishenki ovat hyvässä hoidossa heidän kauttaan. 

Kuva on Utöstä 1950-luvulta. Ennen nykyisen hotellialueen (jossa kasarmi sijaitsi 1970-luvun lopulta alkaen) rakentamista linnake oli kirjaimellisestikin keskellä kylää. Niinpä saaren asukkaat saattoivat halutessaan seurata kaikenlaiset äksiisit ja katselmukset helposti vaikkapa omasta kodistaan. Tätä katselmusta tarkkaillaan muun muassa kellarin (vasemmalla reunalla) ja hitsaamon katonharjalta (jossa siis kuvaaja). Oikeassa reunassa taustalla näkyvä avoimen oven parakki toimi sotilaskotina. Nykyään sen tilalla on paritalo. 

Itäisellä maalla

Käyn aina silloin tällöin itäisen naapurin mailla. Useimmiten siellä ollessani löydän itseni joltakin linnakkelta. Tai jos en linnakkeelta, niin sitten olen arkistoreissulla. Kronstadt on eräs usein toistuva käyntikohde, se sijaitsee Pietarin edustalla ja on nykyään ihan kaikelle kansalle avoin. Vuosi-pari sitten jopa ikuisuusprojektina ollut Pietarin patotie lopultakin valmistui ja nyt Pietarin pääsee halutessaan kiertämään ennen sinne päätymistään. Oikomatkalla on hyvä mahdollisuus tehdä kaupunkikierros Kronstadtissa. 

Yhdellä reissulla livahdin Kronstadin satamaan, siihen ei-niin-avointenoviensatamaan. Aikani kuvasin paikallisia maisemia ja majakoita, kunnes jostakin alkoi kuulua dieselkoneen jyskettä. Mitään ei näkynyt merellä, joten jatkoin kuvaamista ja ajattelin että kyllä se äänen lähde pian ilmestyy näkyviin. Odotin lähinnä jotakin hinaajaa tai vastaavaa.  

Kronstadtin edustalla on lähes kaksikymmentä muinaista linnaketta. Osa jäi patotien alle, osa on yhä olemassa joskin autiona. Moni linnakkeista on näitä miniatyyrimaailmoja. 

Mutta se dieselkoneen ääni... se vaan jatkui ja läheni. Ja tulipa sen aiheuttajakin sitten esiin. 

Ääni oli peräisin Venäjän Itämerenlaivaston sukellusveneestä. Ja tämän kuvan ottamisen jälkeen tutustuin pikaisesti myös paikallisiin vartiossa olleisiin sotilaisiin ...    

Loppu hyvin kaikki hyvin, eli sain pitää kuvani. Ja vaikeaa arvata minne seuraavalla reissullani Kronstadtissa  taasen suunnistin :) 

Joulukalenteri

Joulukuun kolmas

Koska monessa blogissa on joulukuun kunniaksi joulukalenteri, päätin toteuttaa samaa ajatusta täälläkin. 

Eikä liene yllätys, että joka päivälle on siis luvassa meriaiheinen kuva :) 

Tuleeko joka päivä uusi luukku jouluun asti jää nähtäväksi, mutta ainakin lähes joka päivä. 

Kuvan saari on monelle tuttu. Ei ehkä tuossa muodossaan, sillä suuri osa kuvanottohetken, 1920-luvun rakennuksista ja rakenteista on jo kadonnut maisemasta. Majakka sen sijaan on yhä pystyssä. Kuva on siis Harmajalta. Ei ole ollenkaan harvinaista, että majakka ja linnake (tai patteri) ovat sijainneet samalla saarella. Ja että lisäksi saarta ovat asuttaneet vielä luotsitkin. Onkohan tämä osoitus siitä, että valtio keskitti toimintojaan jo satoja vuosia sitten:  *Ulkosaariston monipalvelupiste*

Harmajan patteri valmistui syyskuussa 1916. Jo tätä varhaisempaakin perua on saarella oleva majakka, joka tuikahti ensimmäisen kerran 20.12.1883 Joulun alla pitääkin muistaa skoolata 130-vuotiaalle valolle!