Kesäkausi tuli korkattua eilen. Sisäpalvelus päättyi (=yksi pitkään prosessoitu kässäri päätyi tilaajalle), ja nyt on aikaa poistua neljän seinän sisältä! Käsikirjoituksen luovuttamista piti toki juhlia, ja niinpä tiistai-ilta sujui ensin Forum Marinumissa uuden näyttelyn avajaisissa (suosittelen: klik-klik) ja kotiin palattuani juhlistin iltaa vielä -sulattamalla pakastimen...
Seuraava kässäri pitäisi luovuttaa ensi viikolla... Kirjoja ei siis tehdä i h a n näin rivakasti, yleensä prosessi kestää vuoden molemmin puolin, vähän yli tai ali. Nyt kyseessä on jo kertaalleen julkaistun ja loppuunmyydyn kirjan (Katanpää -linnakkeesta vankilaksi) uusi painos. Päivittelen sitä hieman (puuhastelin tätä jo noin vuosi sitten, mutta urakka jäi tuolloin aika vaiheeseen), ja se sujuu toivottavasti tässä ajassa. Parin päivän kokemuksella veikkaukseni on vahva ehkä. Salainen ase tässä urakassa on rautahermoinen taittaja :) Kesäkuun alkuun pitäisi olla valmista ja painettuna. Vähän kyllä jänskättää ehtiikö...
Mutta se kesäkausi! Siihen riitti Saaristotie päästä päähän! Auton ilmastointi oli käännetty hippusen yli 20 plussa-asteeseen, luonto vihersi ja keli oli mitä aurinkoisin. Jos muisti pysytellä auton sisällä, tuntui oikeasti kesältä! Oma kesäni on pitkälti liikkumista Saaristotietä, Kustavintietä tai Kasnäsin tietä milloin minnekin laiturin nokkaan, joten kausi on näinollen korkattu. Pöllömminkin päivän olisi voinut viettää, nyt jatketaan taas jokunen päivä tiiviillä sisäpalveluksella.
*huokaus* Tämä on yksi maailman lumoavimmista elementeistä.
Purkkareita oli liikkeellä jo niin paljon, että niistä saattoi puhua monikossa.
Tässä puolet päivän havainnoista.
Naapurilautta.
Vastaantulija. Ja minä päädyin siis piskuiselle Odilille. Kolme lauttaa arkipäivänä oli vähän hämmästys.
Tykinhoitaja (putken päällä) oli kovin välinpitämättömän tuntuinen.
Melkein valkoinen.
Olen haaveillut 20 vuoden ajan, että tämä kukkula pitää vielä joskus nähdä ylhäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti