Huhuu, täällä ollaan! Nyt ei vain ole ollut aikaa kirjoitella blogia, pahoittelen.
Yksi deadline lähenee kohisten, ja se on suoraan verrannollinen vähenevään vapaa-aikaan. Asioitahan ei siis voi tehdä ennalta ikäänkuin varastoon :) Ja toki tämän käsikirjoituksen luovuttamisen jälkeen vuoroaan odottelevat jo seuraavat urakat, mutta tahti hiukan helpottaa. Sälekaihtimet liimasin jo jokin aika sitten ikkunan alareunaan kiinni off-asentoon, jotteivat ihanaiset talvisäät houkuta nyt liikaa paheen polulle kameran kera.
Tilanne kieltämättä hieman potuttaa. Eikä vähiten siksi, että nyt objektiivin toiselle puolelle olisi ollut tarjolla sekä kuutamoa etä huimia jääkukkia. Mutta valitsin sitten viime tippaan jätetyn käsikirjoituksen...
Toinen syy blogihiljaisuudelle on ollut kuvien puute. Tuoreiden sellaisten siis. Vanhoja olisi kone pullollaan, mutta kun en ole ennättänyt kaivella niitäkään. Tilanne helpottuu taas pian! Yksi kuva tupsahti sentään esille. Aasinsilta tämän ja linnakkeiden väliltä vaatii nyt niin paljon mielikuvitusta, että äkkiseltään en kehittele tähän minkäänmoista siltaa. Mennään siis (tälläkin kertaa) alta riman.
Vettä tässäkin kuvassa on, mutta kyseessä on makea vesi eräässä pikkuisessa joessa. Ja jos oikein tihrustaa, niin jäälautalla lumen päällä on kaksi tummempaa pistettä. Yksi tipu käväisi tässä tarpeillaan. Eikös tämä jos mikä ole vesivetoinen vessa?
Pakkohan tähän oli kaivaa vielä tuo tipukin, eli tässä alla kuusamolainen koskikara. Hullu otus suoraan sanottuna, hyppii intoa piukeenaan jäisessä koskessa ja polskuttelee kuten meikäläiset uimahallin lämpimässä vedessä. Mutta on se sentään aika söpö :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti