Manan majoille siirtyneen Nauvon, nykyisen Paraisten kaupungin alueella sijaitseva Pensarin linnake sai oman muistolaattansa Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistyksen toimesta. Muistolaattahanketta koordinoi Rannikkotykistösäätiö, tarkoituksena on merkitä muistolaatalla entisiä rannikkotykistön toimipaikkoja. Ja saaristossammehan riittää noita e n t i s i ä linnakkeita. Toki ne yhä fyysisesti ovat paikallaan, mutta toiminnoiltaan alasajettuina. Lisää tietoja hankkeen toteutumisesta löytyy tästä.
Pensarissa paljastettiin muistolaatta 10.9.2013. Linnake toimi saarella vuosina 1939-1944.
Hmmm... kuntaliitosten seurauksena Paraisten rannikkopuolustus alkaa olla aika hyvällä mallilla. Linnakkeita (entisiä pääosin) on melkoisen monta: Berghamn, Jungfruskär, Alskär, Utö, Bokulla, Gyltö, Pensar ja Borstö.
Pensarin lyhyt historia linnakkeena on suunnilleen seuraava:
Rannikkotykistö siirtyi Pensariin syksyllä 1939. Saari oli toiminut jo aiemmin maanpuolustuksen eräänlaisena tukikohtana: jo 1920-luvulla alueella harjoitteli merisuojeluskunta, ja se toimi lounaisten merisuojeluskuntien venetukikohtana. Suojeluskuntien toimesta saarelle sijoitettiin kaksi tykkiä (152/45 Clo ja 152/35 MK) vuonna 1936. Pensar tunnetaan suojeluskuntien, lottien ja sotilaspoikien koulutuspaikkana. Syyskuussa 1939 saarelle perustettiin merivalvontakeskus, ja ensimmäiset reserviläisensä linnake sai lokakuussa, lääkintälotta saapui kuukautta myöhemmin.Joulukuussa 1939 linnakkeella käynnistyi Rannikkotykistön koulutuskeskus II:n toimesta alokaskoulutus. Canet'n tykki vaihdettiin 152/35 MK-tykiksi vuodenvaihteessa. Linnakkeen edustalla oli ankkurissa miinaproomuja. Tämä kohotti huomattavasti linnakkeen kynnystä tulenavaukseen huolimatta lukuisista havaituista ylilennoista. Pensarin tykit siirrettiin jatkosodan alettua ensin Bromarviin ja sieltä edelleen Karjalaan. Linnaketoiminta päättyi vuonna 1944.
Avoimet ovet ovat päivän sana rannikkopuolustuksessa.
Tykit oli sijoitettu betoniperustalle, mutta sen suurempia rakenteita ei niiden ympärille ole rakennettu. Kummankin tykin asema löytyy yhä helposti maastosta. Kuva ei tee oikeutta sille, kuinka korkealla asema sijaitsee. Voi vain miettiä, mikä urakka on ollut kuljettaa tonnien painoisia tykin osia tiettömän kalliotaipaleen laelle. Jalkapatikkakin sai hippusen hikeä pintaan.
Lottien valvontapaikalta maisemat oli huimat! Kuva elokuun alusta jolloin Suomi oli vielä auki.
Syyskuussa, jolloin Suomi on jo suljettu ja merelliset palvelut ovat taas seuraavasta juhannuksesta eteenpäin tarjolla, merellä näyttää veneilyn osalta useimmiten tältä:
Tästä ei todellakaan tule remontti- tai sisustusblogia, mutta pieni päivitys tuoltakin saralta:
Eräs naispuolinen ystäväni sanoi, että maalaus on hänestä tosi mukavaa puuhaa. Olin jo suunnitellut, että maalauksenkin saisi hoitaa palkkaamani remontoija. Tästä innostuneena päätin sittenkin maalata toisen huoneen itse. No... maali on siellä missä pitääkin, mutta: eipä tullut mieleeni, että rajauksessa käyttämäni maalarinteippi on vähän kuin karvanpoistossa käytettävä kuumavaha. Ai miksi? No siksi, että kummankaan ei kannata antaa kuivua käytettävälle pinnalle. Jos ette tiedä miten sitten käy, sopii kokeilla. Ja työhuoneen maalaa ensi viikolla remonttisetä. Alusta loppuun - teipillä tai ilman.
Aurinkoista loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti