Lisälusmuilua

Onpas täällä blogissa ollut päivitykset taas kortilla...


Niin kutsuttujen "oikeiden töiden" teko on vienyt aikaa kivalta harrastukselta. Onneksi oikeatkin työt ovat kivoja!

 Kuuden tuuman (152/50) museoitu tykki Örön linnakkeella. 

Krokön 152/45 -C, ja allekirjoittanut oli huonolla linssillä liikkeellä... Pitänee kirjoittaa joulupukille laajakulmalinssi. Ja muistaa välillä kait olla vähän kilttikin :(  Mutta tuolta tykkiaseman sisällä pääpiirteissään siis näyttää. Rautaa, rasvaa ja usein myös ruostetta. Ja tietenkin betonia!



Hippusen aikavarkaaksi muodostui kyllä tämä työhuoneen remonttikin. Vuorossa on tapettien irrotus (isälle terveisiä: homma hanskassa!). Perinteisesti tapetit kait kuuluu irrottaa hitaasti riipimällä ja seinää urille kynsien. No, olin nyt vähän rivirikkuri, ja hankin pullollisen taikalinimenttiä. Ja - simsalabim - tapetit melkein tippuvat itsestään alas! Tämä alkaa olla jo liian helppoa! Onkohan samalta valmistajalta toista linimenttipurkkia, jota seinälle suihkimalla tapetit kiinnittyisi yhtä helposti...

Mutta paluu linnakkeille:
Tällä hetkellä kierrän siis kaikki täkäläiset linnakkeet ja inventoin niillä sijaitsevat museoidut tykkiasemat sekä tykit. Tavoitteena olisi löytää ratkaisuja, joiden avulla sekä tuotaisiin esiin sota- ja linnakehistoriaa että mahdollistettaisiin tykkien ja tykkiasemien säilyminen myös tulevaisuudessa. Ei ihan helpoin homma, mutta ehdottomasti tutkimisen arvoinen!

Inventoinnin myötä kukin tykkiasema käydään systemaattisesti läpi ja dokumentoidaan niiden nykytila. Hassu juttu, mutta rauta ja (suolainen) vesi eivät  ole se paras makupari! Siitä syntyy... hmmm.. värimuunnoksia nyt ainakin!

Betoni ja vesi sen sijaan aikaansaa tämännäköistä jälkeä.  

Tykkiasemia on eri kokoisia. Osa on avoasemia, osassa on maan alla pieniä suojatiloja, ja osassa taasen saa talsia pitkään ja syvällä.  Tässä mennään jo valoa kohti. 

Täälläkin mennään valoa kohti, mutta vielä syvällä maan uumenissa. 

 Maan alla värimaailma voi yllättää :) 

Viime viikolla Örössä vastaan kiemurteli pieni ja pippurinen tyyppi. Tämä rantsu oli oikeasti tosi pieni ja tosi söpö. Oli varmaankin jättänyt vasta juuri tutin pois ja opetteli tunkemaan kieltään ilmoille, sen verran ahkeraan sihisi! Samaisella keikalla sain salamatkustajaksi niin sinnikkään punkin, että sen irrottamiseen tarvittiin jo naapuriapua :) 



Jokusen linnakkeen olen jo kiertänytkin, tällä viikolla vuorossa on taasen pari kappaletta. Ihanaa, että saan matkaevääksi vielä mukavan lämmintä ilmaa!