Mistä on pienet linnakesaaret tehty?

Betonista, kivistä, puusta, tiilistä, ratakiskoista; niistä on pienet lakkautetut linnakesaaret tehty.

Örön linnake rakennusaikana 1915/1916. Kuva Pietarin arkistoista.


Suomenlahdelle rakennettiin 1900-luvun alkupuolella mittava linnoitusketju, joka tunnetaan parhaiten nimellä Pietari Suuren Merilinnoitus. Tuonaikainen rakennustyömaa on nyt noussut uudelleen puheenaiheeksi, valitettavasta syystä. Linnakkeet on kutakuinkin lakkautettu, ja mittava kiinteistö- ja maa-aluemassa pääosin toimivine infroineen ja etenkin huikeine kulttuurihistoria- ja luontoarvoineen hakee uutta elämää.

Tällä hetkellä omistajatahoja on useita: Senaatti-kiinteistöt ja Metsähallitus ovat ne kaksi näkyvintä ja tunnetuinta. Osa linnakkeista on jo löytänyt itselleen uuden elämän, osa pienemmistä puolestaan on haipunut jo unholaan. Paljon on vielä jäljellä ja pelastettavissa tulevillekin sukupolville. Keskeisin ongelma kehittämistyössä ja tätä kautta uuden luomisessa on niinkin vanha keksintö kuin raha. Keisarin kassa oli aikanaan pohjaton kun linnakeketju rakennettiin. Suomen valtiolla tilanne on toinen. Tahtotila taasen - siihen saattaa olla parikin näkemystä.

Useimmiten linnakkeet yhdistetään yhä puolustusvoimien omaisuudeksi, mutta todellisuudessa he toimivat alueilla enää vain vuokralla. Valtio, anteeksi puolustusvoimat, maksavat vuokraa valtiolle, anteeksi siis Senaatille. Osin myös Metsähallitukselle. Tilanne on outo, ainakin maallikon mielestä. Minua tässä kiinnostaa eniten se, että linnakkeet säilyvät. Melko sama kuka ne omistaa, mutta meillä ei kansakuntana ole varaa menettää näin suurta osaa kulttuuriperinnöstämme. Ainakaan rahan takia.

Mitä näissä sitten olisi säilytettäväksi asti? No se historia, eletty elämä, miljööt, muistot, tilanteet, paikat, rakennukset, linnoitteet ja koko mennyt linnake-elämä! Olen kieltämättä aika paatunut "linnakefriikki", mutta ajatuksilleni ei ole juurikaan tullut soraääniä. Kaikkea emme pysty pelastamaan tai suojelemaan, eikä se ole tarkoituskaan, mutta osan pystymme, ja niin meidän pitää tehdäkin!

Örön 12 tuuman patterin ykkösjaoksen ykköstykki noin vuonna 1925. 

Täällä lännessä upein linnakekokonaisuus on ehdottomasti Örö. Linnake täyttää muutaman vuoden kuluttua pyöreät 100 vuotta, ja vetreällä vanhuksella on juuri murrosikä meneillään. Ei toki ensimmäinen sellainen, jo lähes vastasyntyneenä se siirtyi venäläisiltä suomalaisille, ja katsonkin tuon olleen ensimmäisen suuren muutoksen. Ja kait se ihan ensimmäinen muutos oli 1910-luvun alussa, kun aiemmin laidunmaana toiminut saari hakattiin puustosta lähes paljaaksi, ja sinne rakennettiin linnake teineen, laitureineen, rakennuksineen, rautateineen ja tykkipattereineeen. Toinen murros suomalaisten aikana oli 1920-luvun alussa kun linnakketoiminta käynnistyi. Kolmas oli sotavuodet. Neljäs sotien jälkeinen aika. Viides linnakkeen alasajo. Kuudes taitaa nyt siis olla menossa. Toivottavasti linnakkeet ovat hyvin läheistä sukua kissoille, sillä tämän myötä niillä olisi jäljellä vielä ainakin jokunen elämä.

Rakennukset ovat etenkin ulkopuolelta kohtuullisen hyvässä kunnossa. Kuvassa kuuden tuuman kasarmi. 

Tämä sisäänkäynti lienee saarella palvelleille tunnetuin ja kaivatuin, eli kuvassa on kahdentoista tuuman kasarmilla olevan ruokalan ovi. 

Linnakkeen kulkuyhteydet hoituivat osin kapearaiteista rautatietä pitkin. Kapearaiteinen oli tehty ammuskuljetuksia varten, mutta Örössä radalla kulki myös "Örö Express"-niminen vaunu. Hevosvoima (yksikössä, kyllä) näky kuvan oikeassa reunassa. 

Örö on vielä pari kesää suljettu saari, jonne ei ilman lupia ole mahdollisuutta nousta maihin. Neljä Kemiönsaarella toimivaa matkailuyrittäjää järjestää saarelle opastettuja retkiä, ja ne ovatkin mainio tapa tutustua Öröseen. Tänäkin kesänä ehtii vielä: lisätietoja tästä. Tulevaisuudessa avoimuudesta tai sujettuna pysymisestä olemme kaikki vielä vasta kuulolla. Pidetään peukkuja, että edessä on loistava tulevaisuus!