Pääsin eilen livahtamaan kirjoituspöydän äärestä Hankoon. Kaupunki on yksi oman kesäni ehdottomista must-paikoista, siellä vaan on niiiiin kesäistä, ihanaa, leppoisaa ja kaunista.
Hangossa historiaa on joka puolella. Tässä muistoja kiveen hakattuna.
Uuteen satamaan oli jätetti ripaus vanhaa.
Talvi saattaa tulla rannikolle äkisti. Joku oli varautunut siihenkin.
Satama pullisteli veneitä.
Tämä lienee hankolainen erikoisuus: lokkikuiskaaja. Luulin ensin tilataideteokseksi kun hahmo oli liikkumatta viitisen minuuttia. Lopulta liikutti kättään, jolloin huomasin että olikin oikeasti ihminen. Lokit eivät välittäneet miehen liikkeistä, lienevät sen verran kamuja keskenään.
Taustalla Russarö, siitä joskus ihan oma postaus. Nyt tyydyn vain huokailemaan ihanan linnake- ja majakkasaaren siluettia.
Majakkaseuran ihanien talkoolaisten kunnostuksen pauloissa oleva Gustavsvärnin saaren loisto on juuri saanut uuden maalin pintaansa. Toisin kuin saarella sijaitsevan sumusireeninhoitajan talon kunnostuksesta, tästä loiston maalauksesta vastaa Liikennevirasto. Eli juurikin se sama, joka on niittänyt kyseenalaista mainetta tekemällä tarkastuksia majakoihin. Ollaan optimisteja ja luotetaan, että suljetut majakat ovat taas pian avoimia.
Eräs Hangon tunnetuimmista tekijöistä ovat sikäläiset ihanat pitsihuvilat. Niitä on yhä jäljellä huima määrä.
Hangon Casinon tuntevat kaikki. (kuva on viime vuodelta)
Casinon kallioita.
Casinon rantaa.
Hangossa riittää myös hiekkarantoja.
Meren rannalla ei voi kuin todeta, että täällä hymyillään kuin Hangon keksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti