Yhteishuoltajuutta. Haahkaperheen tädit veivät lapsilaumaansa uintiretkelle.
Niinkin arkinen laji kuin kalalokki on oikeastaan aika viehko tyyppi. Ainakin, kun niiden touhuja seurailee pidemmän aikaa. Ryhmähenki on voimissaan ja niskalihakset kunnossa. Lauluääntä ei sitten kyllä juurikaan ole, tai ainakaan nuottikorvaa.
Kaikki luotolaiset eivät viihtyneet vedessä. Osa tukeutui rannan ainoaan keloon ja suoritti valvontaa sieltä käsin. Kauaa eivät asukkaat jaksaneet puussakaan poseerata, vaan piti päästä vaihtamaan paikkaa.
Lokit eivät juurikaan arastelleet tulijoita. Vähitellen kallion takaa alettiin yksi kerrallaan tulla tuijottelemaan reviirille tulijoita. Keskusteluyhteyskin syntyi, mutta kieliongelmista johtuen lokkien selitykset jäivät ymmärtämättä.
Uteliaisuutta ilmassa. Harrastimme tuijotuskilpailua puolin ja toisin.
Lintumaailmassakin harratetaan välienselvittelyä, tässä meneillään vesipainiottelu. Matsi jatkui hetken kuluttua rantakalliolla. Lopputulos 1-1.
Osa vasta kasvatteli siipiään. Tässä päivän-parin ikäisiä veijareita. Kalalokkikin näyttää söpöltä, ainakin tässä iässä!
Osalla puolestaan jälkikasvua vasta haudottiin. Hermostunut isä(kandidaatti, mistäs sen tietää) puolestaan uiskenteli koko ajan lähettyvillä. Olen kerran kohdannut äkäisen joutsenen merellä (minä kajakissa ja myös joutsen hetken aikaa samassa kajakissa...), ja tuo yksi kerta riitti.
On myös lintuluotoja, joille ei tee mieli mennä piknikille. Siihen on syynsä. Se ei välity kuvasta, karuudessaanhan tuokin saari on jopa kaunis!
Syy, miksi tänne ei tee milloinkaan mieli mennä, löytyy aistinvaraisesti nuuhkaisemalla:) Tuoksua voisi kuvailla vaikkapa silakkamaiseksi.
Kerrottakoon nyt vielä, että luoto ei varsinaisesti ollut luoto, vaan kohtuullisen kokoinen saari. Lintuluodoillehan ei tähän vuodenaikaan ole juurikaan asiaa. Maihinnousu niille häiritsisi pesintää, olisi paikoitellen kiellettyä, ja paikallinen ilmapuolustus myöskin useimmiten estäisi sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti