Olisikohan tämä niellyt ne kiraffit. Taivalla oli huimia pilviä!
Käväisin myös saaren korkeimmalla kohdalla, eli Geta bergenillä. Löysin varmaankin Ahvenanmaan parhaan pippuripihvin (lautaselle tyylikkäästi aseteltuna ja kastikkeella kuorrrutettuna) sekä huimat maisemat näkötornista! (se pihvi ei siis ollut tornissa, vaan läheisessä ravintolassa). Ainut miinus tulee siitä, että maisemia kykeni ihailemaan tornista vain ikkunan takaa, avointa kuvauskohtaa ei ollut. Ja pikkuhiljaa ikkunanpesijäyrittäjät voisivat tehdä tarjouksia, lasit olivat hippusen sameita. Toki on hieman haasteellinen pesukohde.
Huimalta maisema näytti lasin takaa katsottunakin.
Getan kunta liittyy vahvasti myös yhteen tulevaan kirjaani. Syksyllä 1948 Uudestakaupungista lähti kaljaasi Verna kohti Amerikkaa. Kyydissä oli reilu kaksikymmentä ihmistä, heistä neljä oli lapsia. Lähtijöiden tavoitteena oli uusi elämä siellä jossakin. Lähtöä seuranneena päivänä Getan rannoille alkoi ajautua hylkytavaraa,ja pian vedestä löydettiin myös kolmen lapsen ruumiit. Verna haaksirikkoutui jossakin Getan pohjoispuolella, syy on vielä toistaiseksi tuntematon. Myös muut lähtijät ja hylky odottavat löytäjäänsä. Ja kirja kirjoittamista. Vernan tarina ja lähtijöiden taustat ovat jo koossa, joten eiköhän kirjakin tässä joskus valmistu. Verna on vain osa sitä, mutta yksi koskettavimmista kertomuksista, joita olen kymmenen vuoden aikana tutkinut.
Tuolla jossakin Vernan jäänteet odottavat löytäjää.
Illan hämyssä rannoilla oli vielä monenmoista kulkijaa.
Lyhyiden yöunien jälkeen oli aika suunnata aamuyöllä kotia kohti. Herätys yöyhden aikoihin ei kuulu vahvuuksiini, toki laivalla pääsi uudelleen nukkumaan pariksi tunniksi ja näkemään unia. Vaikkapa niistä kirahveista, jotka Itämeren alueella lienevät kovasti yleisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti