Paluu kotisaarelle

Pitänee heti alkuun täsmentää otsikkoa, eli väliaikaiselle kotisaarelle. Ja paluu vain pikavisiitille. Kotimäärite kattaa siis paikan jossa pääasiallisesti kulloinkin asun. Alkuperäiskotinihan löytyy syvältä Satakunnan metsistä. Sen jälkeen kotini onkin ollut aika monessa paikassa, ainakin parikymmentä erinäköistä osoitetta on tullut koeasuttua. Ystäväni ovat kiitollisia siitä, että osoitelehtiöihin saa lisäsivuja :) Nyt olen asustellut pian kymmenen vuotta samassa paikassa, tässähän voisi alkaa taasen suunnitella muuttoa!

Mutta aiheeseen!
Sattuman oikusta päädyin reilu kymmenen vuotta sitten muuttamaan Utöseen. Pakkasin Helsingin-kodistani kamppeet muuttoautoon, hurautin sillä Suomen Turkuun, ja muuttoauto ajettiin laivaan. Seuraavaksi ajelinkin autolla Utön linnakkeella, purin muuttokuorman, ajoin auton takaisin Utön rantaan ja luovutin avaimet laivan väelle.

Laivan irtaannuttua kipitin takaisin uuteen kotiini ja asetuin taloksi. Ja aloin tutustua uuteen kotisaareeni. Mikä paikka! Siinä sitä riitti maalaistytölle ihmeteltävää! Aika pian kävi selväksi, että Mannerheimintieltä voi kyllä muuttaa Utöseen, mutta Utöstä EI voi muuttaa takaisin Manskulle. Soitto kiinteistönvälittäjälle helpotti tilannetta. Kunnes koitti paluumuuton aika, se olisi ihan oma tarinansa. Tiivistetysti: elettiin aikakautta, jolloin netti ei ollut vielä nykymuotoinen, ja Turkkarin tullessa saareen oli parhaat asunnot jo ennätetty mantereella myydä. Mutta uusikin koti siis löytyi!

Kaikkiaan vietin Utössä hippusen vajaa kaksi vuotta. Mahtavaa aikaa! Minusta jokaisen suomalaisen tulisi asua ainakin yksi vuosi ulkosaaristossa. Antaa hienosti perspektiiviä arkiseen elämään ja nykyajan kiireeseen. Pitänee myöntää, että nykyään huomaan taasen mussuttavani ihan liian heppoisesti yksinkertaisistakin vastoinkäymisistä. Että se siitä kasvamisesta.

Olen poismuuttoni jälkeen käynyt jonkin verran Utössä, nyt ensimmäistä kertaa kesäaikana ja melkeinpä turistina. Moni asia on tuona aikana muuttunut, mutta moni onneksi myös säilynyt. Utö on yhä huippuhieno paikka, yhteysliikenne toimii ja majoitustakin löytyy. Kauppa on päivittäin auki. Kasarmi toimii nykyään majoituskäytössä, laituritilaa on veneilijöille entistä enemmän ja saarella asuu "uusia" asukkaita. Puolustusvoimilta vapautuneet tilat ovat mahdollistaneet monenmoista toimintaa ja uusia asukkaita. Varjojakin idyllin päällä on.Koulu saattaa sulkeutua vuoden kuluttua. Majakka puolestaan kenties jo aiemmin, nythän on vallalla turvallisuusbuumi vailla järkeä. Merenkulullisesti majakka toki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta viikoittainhan noita kivimajakoita Suomessa syttyy palamaan, joten ehkä sulkemiselle on perusteitakin...

Utöseen pääsee kesäisin suoraan Turusta, aikataulu löytyy tästä.
Yhteysalus puolestaan kulkee läpi vuoden, sen aikataulu löytyy tästä. Eivor lähtee Nauvon Pärnäisistä. Samalla tarjoutuu oiva mahdollisuus tutustua kesäiseen Nauvoon.

Utö on hieno paikka. Siellä vuorottelevat niin merenkulku, linnakehistoria, luonto kuin nykyaikakin. Suosittelen käymään! Alla vielä kuvakavalkadi reissulta.

Vaalea rakennus ei siis ole tuo vuokrattavana oleva sauna. Mutta myös talo olisi vailla lapsiperhettä ja siten siis vuokrattavissa. Kouluhan saarelta löytyy :) Lisää tietoa löytyy tästä.