Luppoaikaa

Kuten viimeksi mainitsin, ei minun kotimatka ole aina se nopein. Jos harrastaa laiturilla liftaamista, niin aikataulun pitää olla joustava. Ja minullahan se on aina, jos pääsen merelle. Viimeviikkoisen Borstö-reissun aikana "kuljettajani" jatkoi Borstöstä matkaa seuraavaan kohteeseensa, jossa minun vaativaksi roolikseni jäi hänen "käskystään" turistina toimiminen. Ei liene nyt kovin suuri ylläri, jos kerron että se seuraavakin kohde oli saari. Nimeltään Stora Buskär. Se sijaitsi Vänön eteläpuolella, ja avoin Itämeri häämötti ihan silmien edessä. Ylläri sen sijaan saattaa olla se, ettei saari ollut linnake. Eikä ole ikinä ollutkaan! Minussa on vielä hitunen toivoa!

Eipä siinä muu auttanut kuin heittäytyä rooliinsa. Muut ahersivat leipätyössään, minä puolestani heitin repun selkään ja lähdin kiertämään saarta. Aikaa sain nelisen tuntia, ja kieltämättä lorvailin tämän ajan mielelläni. Voittaa aina työkoneen äärellä istumisen! Edelleen se tuuli oli alakantissa ennustuksesta, tuosta luvatusta 1m/s. Lämpötilakin oli mukavasti helteen puolella. Eli ei hullumpaa! 

Hellepäivänä reppu selässä ja kamera kaulassa saarikierrokset korvaavat mukavasti arkisen lenkkeilyn.  

Rannoilta löytyy aina kaikenlaista. Haluaisin nähdä sen aallon, 

joka on heittänyt venäläisen televison yli laidan.. 

Sählypelikin on jäänyt kesken.  

Tälle löytyi saarelta jopa pari. Kenkiä on rannoilla aina mieletön määrä, mutta harvemmin kahta samanlaista. 

 Täällä oli Suomen eteläinen puuraja, tästä etelämpänä olevissa saarissa ei enää juurikaan ollut puita. 

Täältäkin piti lopulta lähteä, mutta onneksi näitä reissuja on vielä paljon tiedossa tälle syksylle. Säät saattavat toki hippusen muuttua... Ihan vielä ei onneksi tarvitse pakata reppuun villahousuja!