Joulukuussa on tullut vietettyä aikaa koneella enemmän kuin laki sallii. Toki olihan tässä pieni tauko joulun alla, mutta se ei edesauttanut kirjoitusurakoiden etenemistä sen paremmin kuin ei toiminut virkistävänä taukonakaan.
Päivittäinen ulkoiluni suuntautuu pääasiassa lähimetsiin. Merestä ja saaristosta voi nyt vain haaveilla, toki ovathan ne tuossa ulottuvilla, mutta päivänvalon aika kuluu - missäpä muualla kuin työkoneella! Vuosikin vaihtuu työkoneen ääressä, mutta onneksi urakat ovat huisin kiinnostavia ja haasteellisia. Täältä suunnalta tärähtää ensi vuoden aikana lukemista ainakin kolmien eri kansien väliin, eli siinä syy miksi olen juurtunut tähän koneen äärelle. Taidan olla vähän pöpinä työhöni. Se lienee hyvä asia... ?? Onhan ... :)
Uudenvuodenlupauksia en oikein harrasta. Miksi säästää hyvien tavoitteiden asettamista johonkin tiettyyn ajankohtaan (ja enemmistö meistä lupailee itselleen nousuhumalassa asioita joita ei takuulla selvin päin pitäisi mahdollisina, eli useimmiten tavoite tuhoutuu jo epärealistisiin odotuksiin). Eikö asioita/tavoitteita/haasteita voisi luvata itselleen juuri silloin kun tavoite kirkastuu? Jos jotain nyt pitäisi kuitenkin lupailla, niin ehkä yritän opetella ensi vuoden aikana kuvaamaan paremmin.
Tämän vuodenajan kuvat harmaiden ilmojen ja pitkien työpäivien myötä ovat vähän vähissä, ja lähilenkkini maisemissa vilahtelee lähinnä paikalleen unohtuneet kasvihuoneet. Ne ovat täällä jo vilahtaneetkin, joten kaivelin kuvaksi toisen version taannoisesta Heponiemen loiston kuvasta (joka päätyi joulukorttikuvakseni tänä vuonna). Sen myötä loistavaa alkavaa vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti