Kaupungilla (ja varmaan muuallakin) alkaa jo olla joulukiirettä niin, ettei siltä välty kukaan.Jos ei muuten, niin joutuu ainakin sivustaseuraajaksi. Aina joulunalusaika ei ole ollut kiireistä jouluvalmistelujen vuoksi, mutta mukaan on päätynyt - halusi tai ei. Nämä erilaiset joulunaluskiireet jäivät taas mieleen kun selailin vanhoja muistiinpanojani. Yksi ikuisuusprojekti, joka minulla on työn alla, on saattaa erään everstiluutnantin jäämistön päiväkirjat kirjamuotoon. Urakkaa on aika paljon, sillä noita pikkuisia mustia vahakantisia päiväkirjoja on peräti kaksi matkalaukullista! Kirjoittelen niitä hissukseen ja pikkuhiljaa teen niistä ainakin yhden kirjan. Haastetta tässä riittää, sillä toisaalta haluaisin saada kaikki päiväkirjat julkaistuksi, toisaalta taas pitänee karsia aika rajusti. Nämä ovat vain niiiiiin herkullisia päiväkirjoja! Kuvia on päiväkirjoihin verrattuna suunnilleen saman verran, joten ensi syksyn myyntiin tämä ei nyt vielä(kään) tule. Mutta josko sitten jo seuraavaksi syksyksi lopultakin!
Kyseinen herra oli melko persoonallinen tapaus. Useimmiten päiväkirjamerkinnät olivat vain muutaman rivin pituisia. Niissä on aina mm. päivän aikana kulutetut rahat, juodut viinat, hiihdetyt kilometrit, junien myöhässäoloajat ja ajetut kilometrit sekä paljon muuta nippelitietoa. Tämä 72 vuoden takainen joulukuun 13. päivä on aikaansaanut poikkeuksellisen pitkän kirjoituksen. Siitä heijastuu hyvin arkinen tilanne Seivästön linnakkeella ja myös päiväkirjojen kirjoittajan tuskastuminen ylennykseen, jota ei vain kuulu. Tulihan se sitten lopulta, mutta kyllä sitä odotettiinkin.
Päivän joulukalenterin luukku, ollos hyvät:
13.12.41.
Heti aamiaisen jälkeen autolla Puumalaan ja Toniin. Mennessä kävin lievästi ojassa. Paluu matkalla S-ön lkeen kohdalla paukahti kuin kiv. laukaus. Jäähdyttäjän kansi kätki täyden roihun. Lunta lujasti koneeseen ja tuli sammui. Ajotottumusta n. 40 km lisää. Saunassa käynti. Lelu pahoinvoipa. Lehdestä tehtiin ev. luutn. ja Lepästä ja Auvisesta majuri. Taasen meni nippu nuorempia ohi. Majuri on äijä kuin äijä, oli sitten vaikka vain kiertokoulun käynyt ja lisäksi jonkun alku-upseerikoulun. Illalla lenteli tähtiä jopa pareittain. Revontulet loimusivat. Desantteja takaa-ajavia partioita odotettiin kovasti. Vasta hieman yli 21 tuli soitto. Partio oli palannut mukanaan kaksi desanttia ja kolme oli ammuttu. Kuulustelin vankeja aina klo 1:een yöllä. Partion johtaja ja tulkki Kyllönen oli ammuttu. Olivat startanneet Pietarista ja lentäneet n. 40 minuuttia. 2-moottorinen kone. Molemmat ensi kertaa lentämässä. Koneessa kaksi viinaryyppyä ja niskasta työnnettiin ulos. Puvut siniset toppatakit, vilttitossut, mustat karvalakit. 19-vuotias radisti oli avomielinen m.m. kertoi, että lähiaikoina tulee lähetettäväksi jotain rajan lähellä olevaa tehdasta (messinki?) tuhoamaan 100-150 desanttia. Hän kertoi lähetys- ja vastaanotto-aaltopituudet ja miten kierolla tavalla selvitetään eri päivinä voimassa-oleva tunnus. Radiokone & paperit oli poltettu. Päällikön kartta oli hukkunut. Matkan piti kestää 10 päivää. Tavoitteena oli Jäppilän l-kenttä. Koneesta oli aluksi viskattu Urin länsipuolelta toinen 5-miehen ryhmä Säkkijärvelle. Nämä tulivat Karjalaisten kylästä koilliseen Tarkkalan järven rannalle. Mukana tuli eri varjolla alas 5 paria suksia. Aseita oli yksi kp, yksi kivääri ja kolme nagania. Räj. ainetta, nalleja ja tulilankaa oli repussa. Muonaa oli 10:si päiväksi. Partio tavoitti ryssät Halolan järven itärannalla olevalla Suurisuolla. Syntyi kiivas laukausten vaihto. Tulos kuten edelläkerrottu. Kantoliinoina oli kaikilla laskuvarjoista leikattua kangasta. Pietarissa on kuulemma erittäin kurjat olot. Päivässä 125 gr leipää ja vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti