Rivitaloasumisessa on puolensa. Hyvät ja huonot. Jos toisessa päässä taloa tehtävän remontin seurauksena pauketta ja poraamista kuuluu reilu kaksi kuukautta päivittäin, alkaa heikkohermoisilla jo hippusen pinna kiristyä. Niinpä tänään piti lähteä evakkoretkelle saaristoon. Josko naapuri saa tällä välin jo edes ne naulat taottua, voipi sitten seuraavat kaksi kuukautta naputella niitä pitkin seiniä.
Evakkoretki oli saldoltaan erinomainen! Saaliina hyviä kuvia ja haastattelu yhteen tulevaan kirjaan. Talvisessa saaristossa ei niin kauheasti ole ihmisiä liikkeellä, mutta kuinkas ollakaan; törmäsin eräällä hylätyllä laiturilla vanhaan herraan, joka alkoi jutella kanssani. Siinä kaksi tuppisuuta vaihtoi kuulumisia :) Ja turinoinnin lomassa ilmeni, että hän on merimies, kiertänyt maailman meriä vuosikymmeniä ja ollut aikanaan varusmiehenä rannikkotykistössä. Tässä vaiheessa olikin peli menetetty kohdaltani ja aikataulu (jos sitä edes oli ollutkaan) petti. Eihän siinä auttanut muu kuin päristellä lossilla toispual Ströömiä ja hörppiä Vartsalan vanhalla koululla pari maittavaa kaffekupillista ja kysellä herralta paljon lisää varusmiesmuistoja!
Jos kaipaatte sununtaiajelukohdetta, suosittelen lämmöllä Vartsalan vanhaa koulua. Ihan huima paikka! Superhyvää kahvia, jättikokoisia suklaakakun paloja (joihin en sortunut) ja mieletön määrä jouluaiheista sisustustavaraa!
Kuvaaminen jäi vähän kesken, mutta jotain sentään tarttui linssiin tänäänkin.
Heponiemen loisto Laupusissa.
Niin, yksi hyvä puoli (monien muiden ohessa) rivitaloasumisessa: jos naapuri ei olisi tehnyt remppaa, olisi evakkoretki jäänyt toteutumatta ja haastattelu sekä kuvat ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti